Ajoin tänään nurmikon uutukaisella leikkurilla, jossa on Smith & Wessonin kone... Vielä se ei tosin lauennut kertaakaan. Ennen kuin se ehtii laukeamaan esitän topvitosen ihan silkasta nurmikonleikkaamisen ilosta (joka ehkä/varmasti muuttuu tuonnempana joksikin muuksi kuin iloksi). Ja sitten saunaan.
1. The Band: King Harvest (Has Surely Come) (The Band, 1969)
2. CMX: Palvelemaan konetta (Aion, 2003)
3. Turun romantiikka: Suomeen tarvitaan lisää golfkenttiä (Rock 'n rollin viimeiset dandyt, 2005)
4. Bo Diddley: I'm a Man (single, 1955; hieno livetaltiointi löytyy Ronnie Woodin ja Bo Diddleyn yhteiseltä levyltä Live at the Ritz, 1988)
5. Frank Zappa: He Used to Cut The Grass (Joe's Garage, 1979)
6 kommenttia:
Pystyin jo sieluni silmin näkemään miten sinä ajelit nurmikkoa huudellen tasaiseen tahtiin: "I'm a man!"
Ruohonleikkuu ja musiikki muistuttaa minua työkaveristani, joka kertoi mielellään kuuntelevansa Vaya Con Diosta ruohoa leikatessaan! Itse olen huono sanomaan tähän juuta tai jaata, kun ei kerrostaloeläjänä paljon tarvitse nurmikkoa lyhennellä..
On muuten pirun kova biisi tuo King Harvest. Saiiiiiraaaan tiukkaa rytmiä. Jos omistaisin ejettavat ruohonleikkurin, tanssisin sen päällä ja hoilaisin tätä. Asiallinen blogi myös. Pinnat ja muutama eläköön-huuto siitä.
Kiitos kehuista, Anssi. King Harvest tosiaan on yliveto. Myös sanoituksen poliittisuus osuu maaliinsa.
Sari, kerrostaloeläjä voi kuvitella kaiken. Tähän asti minäkin kuvittelin. Ja kuvittelin yhtä jos toista.
King Harvest on kertakaikkisen hieno biisi. Eritoten unfaithful servantsin kanssa se muodostaa komean parin. Tervetuloa Anssi.
Lähetä kommentti