Ensi keskiviikkona Rush.
Tässä on orkesterin kitaristin ja rumpalin ylistys sekä lisäksi kenties heidän tunnetuin laulunsa Tom Sawyer, joka olkoon vaikka basistin puolustus, sillä Geddy Leekin on lyömätön. Rush on...
Alex Lifeson (kitara): La Villa Strangiato (Hemispheres, 1978)
Neil Peart (rummut): Der Trommler (live 2004)
Geddy Lee: Tom Sawyer (Moving Pictures, 1981)
Sitten vielä muita klassikoita…
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Rush. Perfect.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tämä musiikki vaatisi ymmärrykseen erilaiset musiikilliset korvat, vaikka myönnänkin auliisti että soittvat erittäin hyvin. Tosin melkein pidin Tom Sayerista, mutta vain melkein. Keskimmäisen jätin suosiolla väliin.
Tuima, älä jätä rumpusooloa väliin. Anna sille mahdollisuus, niin yllätyt. Se ei ole vain soolo, vaan oma laulunsa. Ja Neil soittaa muutakin kuin rumpuja...
Siinä tuli naapureillekin nautintoa täysi laidallinen! Oi, muistan miten suuri tämä oli silloin joskus. Menee luihin ja ytimiin. Pidin todella paljon tuosta rumpusooloversiosta. Kiitos!
Vieläköhän sinne saisi lippuja...
Lepis, niin menee... loppuunmyydysti.
Olen ollut kerran konsertissa, jossa oli piiiiitkä rumpusoolokappale. En ole vieläkään täysin toipunut siitä. Mutta harkitaan, EHKÄ kuuntelen tuon keskimmäisenkin.
Lähetä kommentti