Olin eilen tutkijakollegani Outi Hakolan väitöstilaisuudessa, jonka jälkeen ainoa sopiva klassikkobiisi on Iron Maidenin The Number of the Beast. (Se sopii festariteemaankin, vaikka Maiden ei Suomen festareilla esiinnykään. Keikalla kuitenkin.)
Väitöskirjan otsake: Rhetoric of Death and Generic Addressing of Viewers in American Living Dead Films.
Väitöskirja löytyy halukkaille luettavaksi täältä.
Muita kauhistuksiä löytyy täältä.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Kuuskuuskuus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
taidan jättää väitöksen lukematta, mutta oivallinen valinta klassikoksi. Tästä ei kasarihevi parane.
Eikö Maiden soita millään suomifestarilla tänä vuonna? On melkein tuntunut että ne ovat täällä yleensä jopa monta kertaa vuodessa tms(?)
Taitaa jäädä minultakin lukematta, sain juuri kaksi päivää sitten "kevyeksi kesälukemiseksi" erään tuttavani pedagogisen väitöksen, joten voi olla se kiintiö vähäksi aikaa sillä selvä. ;)
Tämähän oli ihan tuttu biisi, vaik en tiennyt tuntevani pelottelumusiikkia :)
Hyvä soundi!
Panu, biisi nyt vain sattui osumaan väitöksen aiheeseen kuin... sanoisinko kirves päähän. Sanon. Kasariheviksi en kuitenkaan ole Maidenia osannut määritellä koskaan.
Uuvana, Maidenhan tulee Olympiastadionille...
Lepis, ei tarvinne pelätä.
Näin Yleisradion uutispätkän aiheesta ja toivon, että joku ansiokas ja elokuvista kiinnostunut toimittaja kirjoittaisi väikkäristä kunnon jutun joko printtiin tai verkkoon. Itse väikkäriin en minäkään taida jaksaa tänä suvena tarttua (kauheata tunnustaa).
Videolla näkyi välähdys Nosferatusta vuodelta 1922, ellen ihan pahasti erehtynyt. Sen ansiosta Iron Maiden saa pojot. Uuvanan tavoin olisin ollut valmis lyömään vaikka vetoa, että ko. bändin kakkososoite sijaitsee jossain päin Suomea. Hevi hevi hevi.
No huh. Mutta onhan tämä omanlaisensa ferrari suoraviivaiselta kulultaan ja laulaja on hyvä.
Lähetä kommentti