Rush on kolmen miehen taikurimusiikkia. Haluan nimittää Alex Lifesonin (kitara), Geddy Leen (basso, laulu, koskettimet) ja Neil Peartin (rummut) musiikkia taikurimaiseksi, sillä kolmen miehen tuottama äänimaisema on niin rikas ja täyteläinen, että luulisi soittajia olevan useampia. Vaikka tuhtiudesta on myös moninaisia efektejä kiittäminen, jättäisin kuitenkin ne mieluusti huomiotta, siksi taitavista hifistelijöistä on kyse. Hifistelijällä en viittaa mihinkään täydellisyyden tavoitteluun tai onanointisooloiluun, vaan ennemminkin kuulijan kokemuksen äärimmäisyyteen, jota kuvaa parhaiten sana ”ällistyttävä”, vaikka se ei oikeastaan mitään sanokaan. Rushin määrittely ei olekaan helppoa. Siksi kannattaa ladata dvd-soittimeen konserttitaltiointi R30 ja ihmetellä soittajien kepeyttä ja äänen laatua. Jos kuunetelin kotona musiikkia vain teknisenä kokemuksena, kuuntelisin todennäköisesti vain Yesin ja Rushin levyjä.
Rush on kuitenkin myös esimerkki siitä, että teknistä virtuositeettia ei voi erottaa sen tuottamasta tunteesta. Rush on progressiivisessa lähestyttävyydessään (sic!) eräänlaista kansanmusiikkia. Tämän sanoessani olen tietoinen siitä, että tässä ajassa sanan ”kansa” käyttäminen on hölmöä ja kenties vaarallistakin. En kuitenkaan tarkoita ”kansalla” jotakin kansakuntaa, vaan paljon pienempää ”kuvitteellista yhteisöä”, joka tietyllä hetkellä on valmis olemaan jostakin asiasta yksimielinen ja vieläpä kompromisseitta nauttimaan tuosta yksimielisyydestä.
Esitän viisi toivetta orkesterille, vaikka tutuksi käyneen ilmoitukseni mukaan minulle on toki aivan sama, mitä äijät soittavat, kunhan progea soittavat. Niin, ja koska on tiedossa, että albumi Moving Pictures (1981) tullaan keikalla kuulemaan kokonaisuudessaan, en esitä siitä yhtään toivetta.
1) La Villa Strangiato (Hemispheres, 1978)
2) Jacob’s Ladder (Permanent Waves, 1980)
3) Red Sector A (Grace Under Pressure, 1984)
4) Xanadu (A Farewell to Kings, 1977)
5) 2112 (2112, 1975)
Listan voi kuunnella Spotifyssa.
5 kommenttia:
Poistin kommentin, koska sillä ei kertakaikkiaan ollut mitään tekemistä asian kanssa, johon se oli kommentiksi lisätty. Rush ei ole ideologinen kysymys.
Hyvä toivelista. Olisin itse lisännyt Lakeside parkin ja Trees biisi. Keikka oli ilmeisesti komea.
Keikka oli todella hieno. En voi ymmärtää, miten triosta lähtee moinen äänivalli. En myöskään voi lakata ihmettelemästä äänen tasoa, laatua, kirkkautta ja soittajien yhtäaikaista tarkkuutta ja kepeyttä.
Ilman muuta tämä menee keikkojen top 5 -listalleni. Toiveistani toteutui ensimmäinen ja viimeinen, tosin viimeisestä vain keikoilla tavaksi tullut runsaan 8 minuutin versio studioalbumin 22-minuuttisen sijaan.
Encorena tulivat La Villa Strangiato ja Working Man. Pakko myöntää, että ensin mainitun kohdalla tuli itku silmään. Toiveiden täyttymys.
Linkitin settilistan facebookiin.
Katsoin settilistan ja olen vähän kade. Täytyy harkita tosissaan kun ukot tulee kuunteluetäisyydelle.
Lähetä kommentti