Vuosi vaihtui, huomasitten varmaan. Huomasitte kenties myös luvata jotain tälle vuodelle. Koska minä en luvannut mitään, Foo Fightersin "Next Year" soi nyt kauniimmin kuin koskaan. Tai soi se kauniisti jo albumilla There is Nothing Left to Lose (1999) sekä suosikkitelevisiosarjani Edin ("videon" kuvituksena) alkutekstien aikana. Siispä kauniit ja muut vastaavat lupaukset voi tehdä ensi vuonna.
Muita lupaamattomia asioita voi kuunnella täällä.
9 kommenttia:
ei liene vaikea arvata, että mielestäni valitsemasi klassikko on hieno.
En luvannut minäkään, joten tasoissa ollaan.
Minulle tämä on sellaista jenkkiautoilumusaa, voisin kuvitella kyllä tilanteita tien päällä jossa tämä menisi oikein hyvin ja sopisi tunnelmaan. Eli sinänsä pätevää ns. "incident-musaa" kyllä. En tosin kuuntelisi kotona levyltä. Mutta tarvitaanhan sitä monenlaisia kappaleita. :)
Foo Fighters on muuten minulle henk.kohtaisesti niitä bändejä jonka jättisuosioon en ole päässyt mitenkään mukaan/samastumaan. Kovaksi(kin) Nirvana-faniksi tunnustaudun hetimiten, ja aina rumpusetin takana Dave Grohl on aina vieläkin kova juttu. Mutta minulle heti kun hän ottaa kitaran ja alkaa laulaa, jotain taikaa vain häipyy, hän muuttuukin jotenkin ihan tavalliseksi pulliaiseksi.
Mutta tämä vain minun vaikutelmani - kunhan tässä omiani filosofoin. :P
(Minä kerrankin lupasin, toivottavasti pitää.)
Täytyy myöntää, että olen valintasi suhteen Uuvanan linjoilla: rentoa menomusaa, mutta useampaan kertaan en tätä kotosalla jaksaisi pyöräytellä.
Mitä tulee lupauksiin, niiden sijasta aion unelmoida. :)
Lupaukset taisivat jäädä tänäkin vunna tekemättä, harkinnat ovat asia erikseen. Tästä kappaleesta pidin, vaikkei Foo Fighters soittolistoilleni kuulukaan. Ediä olen nähnyt osan pari ja oli kyllä mukavantuntuinen sarja, päähenkilö oli onnistunut hahmo. Tuli ilmeisesti sellaiseen aikaan, että säännöllinen katsominen ei onnistunut.
Kaikkea hyvää tällekin vuodelle!
Lupaukset taisivat jäädä tänäkin vunna tekemättä, harkinnat ovat asia erikseen. Tästä kappaleesta pidin, vaikkei Foo Fighters soittolistoilleni kuulukaan. Ediä olen nähnyt osan pari ja oli kyllä mukavantuntuinen sarja, päähenkilö oli onnistunut hahmo. Tuli ilmeisesti sellaiseen aikaan, että säännöllinen katsominen ei onnistunut.
Kaikkea hyvää tällekin vuodelle!
Yllättävän vähän näitä uuden vuoden biisejä on loppun lopuksi tehty. Tämä toimii.
Pehmeää, rullaavaa, tykkään!
Panu, hieno on, vaikkei lupaus.
uuvana, Nirvana taas ei minulle oikein maistunut eikä maistu vielämään. Siitä yhdestä biisistä pidin, mutta en oikeastaan jaksa sitä enää. (Olen enemmän PJ-mäen miehiä.) Foo on kuitenkin potkinut alusta lähtien toisin: enemmän ryppyotsatonta (aseetonta?) hauskanpitoa.
Viides rooli, unelmia unelmia. Ne ovat lupauksia parempia myös silloin, kun eivät toteudu.
Tuima, tämä on kevyttä Foota. Ed oli aivan ässäsarja. Ja muuten ensimmäinen tuotantokausi esitettiin tiistaisin Sinkkuelämän edellä, joten paikka oli hyvä. harmi, että tuotantokausista Suomessa nähtiin vain kaksi ekaa. Dvd:ltäkään ei sarjaa löydy. Onneksi on Juutuuppi.
Lepis, toimiminen on maailman pyörimisen ydinasioita.
Ari, rullaa kevyesti.
En minä olen katsonut Sinkkuelämääkään muutamaa jaksoa enempää, aivan tylsä sarja, joten esityspaikka oli mulle siksi tosi huono. Harmi ettei DVD:tä löydy, sellaiselta sarjaa voisin ehkä katoakin.
Lähetä kommentti