Toinen poikani sai viime sunnuntaina nimen. Kun hänet nyt on nimetty sosiaalisen järjestyksen jatkumoon, laadin hänelle topviitosen, jossa on eri näkökulmista sivallettuja ohjeita ja toteamuksia. En kenties ole paras neuvoja, mutta minäkin satun tässä järjestysessä olemaan paikalla, josta ohjeita on annettava ja tapoja tyrkytettävä. Päättäköön hän sitten joskus aikanaan, mikä nyt neuvoksi. Toki silloinkin saa isältä kysyä. Eelsin koskettava ja naiivikin tilitys on varmasti ollut täällä listalla jo ainakin kahdesti, mutta ei voi mitään, nyt se on pakko heittää ykköseksi taas. Laulu on verkkaisuudestaan ja flegmaattisuudessaan niin elokuvallinen, että näen kertojan kävelemässä ulkona koiran kanssa katselemassa jalkakäytävän halkeamia. Myös Niilon hempeä luritus on ollut täällä joskus esillä, mutta niin se on, kuten Nipa laulaa, että vain hetken kestää lapsuus, jonka jälkeen pääsemmekin ajanjaksoon, johon Pomon laulu viittaa. Greetings from Asbury Park, N.J. lienee yksi parhaista esikoislevyistä ikinä. (Niitäkin voisi listata, mutta mitään en lupaa, koska turhan monta listaa on jäänyt tekemättä.) Audioslaven laulu kertoo nimessään, mistä on kyse. Tässä sen voisi vääntää vaikka puheeksi pojalta isälle, jollainen se eräällä tavalla onkin. ”My creator, show me how to live”. The Killersin laulu on sekä traaginen että humoristinen isän ja pojan välinen keskustelu naisista, elämästä ja siitä, miksi elämä on pisteessä, jossa sattuu olemaan. “And sometimes people get tired, and I woke up a little too late to lie.” 1.Eels: Things the Grandchildren Should Know (Blinking Lights and Other Revelations, 2005) 2.Neil Young: I am a Child (Decade, 1977, alunperin Buffalo Springfield: The Last Time Around, 1968) 3.Bruce Springsteen: Growin’ Up (Greetings from Asbury Park, N.J., 1973) 4.Audioslave: Show Me How to Live (Audioslave, 2002) 5.The Killers: Daddy’s Eyes (Sawdust, 2007)
2 kommenttia:
Nämähän täytyy kuunnella kaikki ihan ajatuksella läpi.
kaunis viitonen. Oli mukava kuunnella se läpi.
Lähetä kommentti