Panu ja Tommi ilahduttivat minua – ja samalla Miestä – Spotify-kutsulla. Suuri kiitos siitä! Kutsun kylkiäisenä tuli kehotus vääntää kiitokseksi oma TOP 5 vapaavalintaisesta aiheesta. TOP-lista musiikkifriikeille, rockmiehille parhaasta päästä? Hieman nauratti, mutta aiheita pyöritellessäni ei enää huvittanut. What if Beatles were Irish? Römeimmät miehet, heleimmät naiset? Elokuvasuosikit? Lopulta päädyin Muihin maihin, toisiin kieliin. Kaikki musiikki ei onneksi ole rokkia eikä musiikin kieli pelkkää englantia.
Listalle päätyneet kappaleet soivat meillä usein joko minun tai Miehen valintana. Minulla on hyvin hatara käsitys siitä, mistä tekstit ehkä mahdollisesti kertovat. Jokin muu kuin sanojen sisältö näissä kappaleissa vetoaa minuun.
Irlantilaisen musiikin ystävänä minua harmittaa, etten ymmärrä iiriä. Iiri kuulostaa laulettuna kauniin sointuvalta ja olisihan se mukavaa ymmärtää mitä kuuntelemissani lauluissa lauletaan. Oli vaikea valita yksi kappale. Lopulta päädyin laulajaan nimeltä Aoife Ní Fhearraigh, koska olen joskus opetellut kirjoittamaan hänen nimensä sujuvasti, vaikkakin tiedän vain kutakuinkin miten etunimi ehkä äännetään. Kappaleen Seacht Suáilci Na Maighdine Muire (Seven Rejoices of Mary) nimeä en vieläkään osaa kirjoittaa lunttaamatta enkä tiedä miten se pitäisi ääntää. Tuubin videon infosta onneksi löytyy lyriikkojen käännös. Aoifen kappale on minulle tärkeä, koska se osaltaan vei minut pitkän tauon jälkeen musiikin vihreälle saarelle uudestaan.
Bielka Nemirovskin Akh ti notchenka on laulu täynnä slaavilaista tunnelmaa. Kappale löytyy levyltä Ot Bielova do Tchornova Moria (De la mer blanche à la mer noire). Nemirovski esiintyy myös Buddha Bar V –levyllä, ja hän on tehnyt yhteistyötä ranskalaisen Frédérick Rousseaun kanssa, jonka newage-etnokokeilevaan tuotantoon kannattaa tutustua.
Malilainen bluesmies Boubacar Traoré on jo kauan ollut suuri suosikkini. Traoré laulaa ranskan lisäksi jollain afrikkalaisella kielellä, en tiedä millä. Hänen tulkinnoissaan on herkkyyttä ja särmää. Kanou saa minut hyvälle tuulelle.
Italialaisen Novalia-yhtyeen kappaleen Ebla löysin vuosia sitten Froots 8 –kokoelmalevyltä. Etnovaikutteinen kappale jäi heti soimaan mieleen ja on kulkenut mukana siitä asti.
Ensimmäinen Sacred Spirit – Chants and Dances of the Native Americans –cd on hyvin vaikuttava levy, jossa eri intiaaniheimojen lauluja ja saamelaisjoikuja yhdistetään new age –tyyppiseen musiikkiin. Levyn huono puoli on liki olematon taustoitus, laulajista ei ole mainintoja ja muutakin tietoa on vähän. Esimerkiksi omaa suosikkiani kehtolaulu Dawaa olen pitänyt intiaanilauluna, mutta levyn taustoja googlettaessani sainkin tietää, että kyseessä olisi saamelainen joiku. Mistä maasta, kuka joikaa - ei tietoa. Dawa on taianomainen kappale, jota kuunnellessa mieli rauhoittuu niin kuin kehtolaulua kuunnellessa pitääkin. Mutta mistä joikataan – ei aavistustakaan. Koko levyn voi muuten kuunnella Spotifyssa.
- Tuima
Listalle päätyneet kappaleet soivat meillä usein joko minun tai Miehen valintana. Minulla on hyvin hatara käsitys siitä, mistä tekstit ehkä mahdollisesti kertovat. Jokin muu kuin sanojen sisältö näissä kappaleissa vetoaa minuun.
Irlantilaisen musiikin ystävänä minua harmittaa, etten ymmärrä iiriä. Iiri kuulostaa laulettuna kauniin sointuvalta ja olisihan se mukavaa ymmärtää mitä kuuntelemissani lauluissa lauletaan. Oli vaikea valita yksi kappale. Lopulta päädyin laulajaan nimeltä Aoife Ní Fhearraigh, koska olen joskus opetellut kirjoittamaan hänen nimensä sujuvasti, vaikkakin tiedän vain kutakuinkin miten etunimi ehkä äännetään. Kappaleen Seacht Suáilci Na Maighdine Muire (Seven Rejoices of Mary) nimeä en vieläkään osaa kirjoittaa lunttaamatta enkä tiedä miten se pitäisi ääntää. Tuubin videon infosta onneksi löytyy lyriikkojen käännös. Aoifen kappale on minulle tärkeä, koska se osaltaan vei minut pitkän tauon jälkeen musiikin vihreälle saarelle uudestaan.
Bielka Nemirovskin Akh ti notchenka on laulu täynnä slaavilaista tunnelmaa. Kappale löytyy levyltä Ot Bielova do Tchornova Moria (De la mer blanche à la mer noire). Nemirovski esiintyy myös Buddha Bar V –levyllä, ja hän on tehnyt yhteistyötä ranskalaisen Frédérick Rousseaun kanssa, jonka newage-etnokokeilevaan tuotantoon kannattaa tutustua.
Malilainen bluesmies Boubacar Traoré on jo kauan ollut suuri suosikkini. Traoré laulaa ranskan lisäksi jollain afrikkalaisella kielellä, en tiedä millä. Hänen tulkinnoissaan on herkkyyttä ja särmää. Kanou saa minut hyvälle tuulelle.
Italialaisen Novalia-yhtyeen kappaleen Ebla löysin vuosia sitten Froots 8 –kokoelmalevyltä. Etnovaikutteinen kappale jäi heti soimaan mieleen ja on kulkenut mukana siitä asti.
Ensimmäinen Sacred Spirit – Chants and Dances of the Native Americans –cd on hyvin vaikuttava levy, jossa eri intiaaniheimojen lauluja ja saamelaisjoikuja yhdistetään new age –tyyppiseen musiikkiin. Levyn huono puoli on liki olematon taustoitus, laulajista ei ole mainintoja ja muutakin tietoa on vähän. Esimerkiksi omaa suosikkiani kehtolaulu Dawaa olen pitänyt intiaanilauluna, mutta levyn taustoja googlettaessani sainkin tietää, että kyseessä olisi saamelainen joiku. Mistä maasta, kuka joikaa - ei tietoa. Dawa on taianomainen kappale, jota kuunnellessa mieli rauhoittuu niin kuin kehtolaulua kuunnellessa pitääkin. Mutta mistä joikataan – ei aavistustakaan. Koko levyn voi muuten kuunnella Spotifyssa.
- Tuima
4 kommenttia:
Kiitän Tuimaa kiinnostavasta listan aihevalinnasta, jota meistä tutkin kumpikaan olisi saanut aikaiseksi. Jos hyllystämme - tai oikeastaan minun kannattaa/täytyy puhua vain omasta puolestani, koska meillä tosiaankin on molemmilla oma hylly. Siis jos hyllystäni löytyy muita kieliä topvitoseksi asti, niin lienen pakotettu vastaamaan.
Hyllyssämme taitaa muuten olla tuo Sacred Spirit. Vaimon levy... jota tuskin valitsen.
Kiitos vielä.
Olkaapa hyvät. Vaimollasi on hyvä maku, meillä Sacred Spirit löytyy miehen hyllystä (meillä näet on osin eri levyhyllyt:).
Hieno listan aihe! Mietin, miksi minultakaan ei juuri löytyisi viittä kokonaista biisiä (ainakaan sellaisia, joita väittäisin kuunnella montaa kertaa) vierailla kielillä. Jostakin syystä, kun opin riittävästi englantia, on sanojen ymmärtäminen ollut oleellinen osa kuuntelukokemusta. Siksi kai rajoitan (turhaaan) kuunteluni englannin- ja suomenkieliseen musiikkiin. Aina sillöin tällöin saatan innostua jostakin ranskankielisestä jutusta, koska suurella vaivalla pystyn joten kuten ymmärtään mistä lauletaan.
Viime vuosina olen jonkin verran oppinut nauttimaan musiikista, jonka sanoituksia en ymmärrä, ajattelemalla sitä instrumentaalimusiikkina. Ehkä minulla on vielä toivoa.
Olen pahoillani, mutta minulle tämä "new age" musiikki on ollut aina vaikeaa ymmärtää. Minusta vanhat laulut (oli se intiaaninen tai saamelaisten) eivät kaipaa rumpukoneen laiskaa lätkettä taustakseen. Olen siis tiukkapipo. :)
Minä kuuntelen paljon musiikkia, joiden lyriikoista en ymmärrä mitään ja silloin kieli on instrumentti muiden joukossa.
Lista antaa hieman väärän kuvan musiikkivalinnoistani - tälle listalle päätyi yllättävän monta new age -henkistä kappaletta. Minusta sello ym. sopivat intiaanilauluihinkin, koska sitä ei edes vätetä autenttiseksi. Mutta oikeasti minua kiusaa Sacred Spirit -levynlipukkeessa laulajien "nimettömyys", miksi heitä ei mainita mineltä? Pitää vielä tarkistaa, kunhan levy matkaisi miehen työpaikalta takaisin kotiin.
Lähetä kommentti