sunnuntai 23. elokuuta 2009

Äkäinen vanha rockstara

Olen viimeiset pari viikkoa hihitellyt Rick Wakemanin äänikirjaa "Grumpy Old Rock star". Kirjassaan hän kertoo hauskoja sattumuksia elämänsä varrelta. Olen luultavasti tuhrinut maineeni normaalina kansalaisena työmatkabussissa, koettaessani pidätellä naurua. Wakeman on ollut nuoruudessani minulle jokseenkin tärkeä progemusiikin ilmentymä (Genesiksen ja Yesin lisäksi). Siksi kait silmiini sattui englantilaisessessa kirjakaupassa yllämainittu kirja. Hetken sitä silmäiltyäni ajattelin itsekseni, että tämähän on kirja, joka pitäisi kuulla luettuna, eikä lukea itse. Se on kirjoitettu niin sujuvasti puhekieleltä, että se tuntuisi varsin kankealta lukea, joten lähdin etsimään äänikirjahyllyä. Onnekseni löysin sen heti samasta kaupasta ja nyt olen sitä säästellen hekotellut. Se on avannut minulle uusia näkymiä Wakemanin musiikkiin, joka ajoittain on kuin parodiaa itsestään. Hän häpeilemättä lainaa sieltä mistä halvimalla saa, mutta toisaalta on virtuoosimainen muusikko (soittaa muun muassa pianoa David Bowien life on Mars biisillä). Hän yhdistelee taruja, historiallisia aiheita surutta sirkushenkiseen show-meininkiin, mutta jotenkin aidon poikamaisen innostuneesti. Ja kaiken lisäksi hän osaa myös nauraa itselleen. Kaivelin Six wife's of Henry the VIII levyltä Catherine Parr biisin. Saa nauraa. :)

Muita aiheita hymyyn löytyy täältä.

10 kommenttia:

Ink Narrative kirjoitti...

Wakeman ja Yes olivat aikanaan kovia juttuja, mutta vähän menettäneet makuaan minun korvissani. Mukava kuitenkin kuulla pitkästä aikaa.

Vaiheinen kirjoitti...

Ahh... tässä on jotakin sellaista progemahtipontisuutta ja lavallinen soittimia ja muusikkoja biisiä rakentamassa, ettei asialle voi olla hymyilemättä. Siitä huolimatta biisissä on se jokin mikä tekee progesta kuuntelemisen arvoista meininkiä.

Puisto kirjoitti...

Tukka ja hihat on kohdillaan :) On tämä yhden aikakauden soundien näytös!

SusuPetal kirjoitti...

Aah, on tämä niin ihanaa, Wakemanit löytyvät vinyyleinä hyllystä, Matkustus maan keskipisteeseen taitaa olla lempparini.

lepis kirjoitti...

On se niin komeeta! Tämä kolahtaa aina! Taidan jäädä tänne ;)

panu kirjoitti...

Myönnettävä on, että jonkin verran on biisit kulahtaneet vuosien saatossa, mutta ei se hirveästi haittaa. Voin myös lämpimästi suositella Wakemanin äänikirjaa, jos haluaa naureskella rockarin uskomattomille tarinoille.

Tuima kirjoitti...

Tämähän oli aika mainio, ihan kokonaan kuuntelin, vaikka tekstissä oli paha proge-sana:) Wakeman kuuluu niihin muusikoihin, jonka nimi on aivan tuttu, mutta jota en juuri omatoimisesti ole kuunnellut. (Eikös hän muuten ollut yhtenä äreänä vanhana miehenä Grumpy Old men - TV-sarjassa?). Huumoria löytyi esiintymisasusta ja yhden kerran musiikista korviinikin.

Tommi kirjoitti...

Onhan Wakeman ihna mahtava kaveri, varsinkin habituksensa puolesta. Ja Yesin Fragilekin olisi täydellinen albumi, jos liiallinen Wakeman-spektaakkeli rajattaisiin hieman pienemmäksi.

Panun innoittamana olen ehtinyt minäkin tutustua tuohon kosketinvelhon äänikirjaan. Ällistyttäviä tarinoita, mutta ennen kaikkea ällistyin siitä, että Wakeman on erinomainen kertoja.

Ja tosiaan, onhan Rick-setä tuossa Tuiman mainitsemassa tv-sarjassa.

/mek kirjoitti...

Sitä vaan että me ollaan tavattu viimeaikoina liian harvoin jos sä muka olet jostain saanut normaalin kansalaisen maineen.

panu kirjoitti...

No, jos totta puhutaan, niin varastin sen maineen yhdeltä keskustapoliitikolta, joka oli jättänyt sen tiedotustilaisuuden ajaksi narikkaan.