perjantai 12. marraskuuta 2010

Viekää minut kotiin


Mitä tahansa soitattekin, se kelpaa minulle, sanoi entinen mies, kun Tavastialle meni. Sitten siellä soittikin CMX, joka soitti mitä tahansa. Tuo mies en ollut minä, sillä en tietääkseni ole entinen. Tai se riippuu siitä, missä suhteessa olisin entinen. Ehkä meistä jokainen on entinen monellakin tavalla. Mutta se ei oikeastaan kuulu tähän, joten antaa sen olla.

En ole ollut pitkään aikaan CMX:n keikalla. Kymmenisen kertaa lienen yhtyeen nähnyt. Ainakin kymmenen. Parhaita CMX-keikkoja on monta. Nyt en kuitenkaan muistele niitä, en katsele taakseni ja piehtaroi vanhalla patjalla. CMX on pienoisella kiertueella, johon osallistun minäkin. Joulukuun alussa toinen Tavastian-keikka siintää mielessäni. Yhtään toista suomalaista orkesteria tuskin odottaisin kokevani samalla tavalla, kuukautta aikaisemmin. Toisinaan tuntuu siltä, että Suomessa ei ole toista rockorkesteria...

Jos en tarkastele mennyttä, niin ainakin lähestyn topvitostani menneisyyden kautta ja sen innoittamana. Jouduin siis pyörtämään sanojani ja antamaan lausunnon, jota luulin, etten tulisi koskaan antamaan. Ei muuta kuin nahkaparturille ja sitten tervaa ja höyheniä.

Toivon todellakin, että CMX taas kerran soittaisi mitä tahansa, jotta nyt esittämäni toiveet eivät olisi täysin utopistisia, sillä sellaisilta ne tuntuvat. Aina kuitenkin saa toivoa. Sen verran realisti olen, että Talvikuningas-nimistä laulua en listaa, vaikka sen haluaisinkin kuulla. Tuskin settiin sijoitetaan 62-minuuttista sävellystä. Mutta jos vaikka encoreksi… En tohdi myöskään napata Talvikuninkaasta osia, koska se on kuitenkin sanoitustensa osalta kokonaisuus. En kuitenkaan pane pahakseni, jos siitäkin jokin osa lohkaistaan. Uusimmasta albumistakaan en esitä toiveita, sillä niitä on setissä joka tapauksessa iäti.

Viiden laulun valikoiminen on mahdoton tehtävä. Siksi valitsen kymmenen niin, että viisi ensimmäistä ovat – jääkiekkoa lainatakseni – ykkös- ja viisi viimeistä kakkoskentällinen. Siis seuraavat viisikot ottaisin mieluusti vastaan:

1. Tuulenkosija (Pedot, 2005)
2. Vainajala (Vainajala, 1998)
3. Työt ja päivät (Aura, 1994)
4. Fysiikka ei kestä (Aion, 2003)
5. Ehdota jotain parempaa (Cloaca Maxima II)

6. Palvonnan eleitä (Rautakantele, 1995)
7. Marmori (Cloaca Maxima, 1997)
8. Manalainen (Aurinko, 1992)
9. Tähdet sylissään (Dinosaurus stereophonicus, 2000)
10. Arcana (Discopolis, 1996).

Spotify tarjoilee laulut mainitussa järjestyksessä tästä.

2 kommenttia:

panu kirjoitti...

Aika komea kattaus. Taitaisin saada omani mahtumaan juuri ja juuri viiteen. Ehkäpä yritän.

Tommi kirjoitti...

Kattaus on paras mahdollinen. Kai olet kuunnellut Iätin? Sinne se tuli koneeseen taltioituna.