Olen lähdössä. Siis matkalle. Sen vuoksi klassikkoni osuu matkalauluun. Jotenkin tässäkin laulussa on sellainen hienoinen surumielisyyden vire, joka liittyy aina lähtemiseen (etenkin kun osa perheestä jää kotiin). Myönnän heikkouteni matkalauluihin, mutta ne tuovat lohtua pitkillä, yksinäisillä ja tylsillä matkoilla. Ne kuljettavat matkalaista hetken aikaa vierekkäisessä todellisuudessa, jossa voi olla kysymättä itseltään, että ollaanko jo perillä.
The Black Crowes:n Wiser time on minusta mainio matkalaulu. Siinä on sopivan laiska tunnelma. Lisäksi slidekitaran ja sähköpianon soundit ovat mitä parhaita matkakumppaneita. Mielestäni The Black Crowes jatkaa ajoittain komeasti samalla musiikillisella tiellä, jota viime viikkoisen klassikkoni The Allman Brothers Band tallasi muutama vuosikymmen aiemmin. Ja hassua kyllä molemmissa bändeissä on veljesparit: Duane ja Greg Allman The Allman Brothers Bandissä sekä Chris ja Rich Robinson The Black Crowes:ssa.
Muita matkalauluja sunnuntaille löytyy täältä.
