sunnuntai 14. marraskuuta 2010

fear and loathing in Las Papas

Isänä olo on varsin haastavaa puuhaa. Siinä pitää esittää kaikkitietävää ja kaiken osaavaa. Ei riitä, että hallitsee teorettisen fysiikan viimeisimmät saavutukset, tarvitsee osata myös korjata puhjennut polkupyörän sisäkumi. Älkää ymmärtäkö väärin. En ole valittamassa osaani, vaan selittämässä miksi joskus tuntee itsensä liian pieneksi isän saappaisiin. Oma isäni kuoli jo kauan sitten, joten välillä olen kaivannut oman isäni mallia miten olla isä. Silloin tällöin sitä myös murehtii, että mahtaakohan sitä onnistua tässä hommassa vai mokaako ihan täydellisesti. Olen koettanut olla tositamatta oman isän mokia lasteni kohdalla (niin paljon kuin lapsuudestani muistan), mutta varmasti samaan aikaan on tullut tehtyä toisia virheitä. Toisaalta turhapa näitä on liikaa murehtia, maailma on varsin epätäydellinen paikka.
Everclearin Father of mine on aika suorasukainen kertomus yhden isän epäonnistumisesta. Käsittääkseni se on aika suoraan laulajan omiin kokemuksiin pohjautuva. Ikävä kyllä tarina ei liene edes kovin ainutlaatuinen. Se on hyvä muistutus itselle, että kannattaa jatkaa näissä isän hommissa, jottei itse joskus päädy laulun aiheeksi.

Lauluun pääsee ponnahtamaan TÄSTÄ.

Muita onnistumisia voi kaivella täältä.


12 kommenttia:

Ink Narrative kirjoitti...

Hyvä pop-ralli ja passaa tähän päivään.

Hirlii kirjoitti...

No onneksi kukaan ei ole täydellinen, riittävän hyvä riittää.

Reipas biisi tästä aiheesta.

SusuPetal kirjoitti...

Rankat sanat.

Hirlii sen sanoikin, riittävän hyvä riittää.

Hyvää isänpäivää.

Ari kirjoitti...

No bad

Jael kirjoitti...

Koskettavasti kirjoitettu. Laulu oli aika erilainen isänpäivälaulu;D
Ja hyvää isänpäivää!

panu kirjoitti...

Kiitos. Ajattelin ottaa hieman erilaisen lähestymisen tähän juhlapäivään.

Tommi kirjoitti...

Panu, mitenkä me lähestyimmekin molemmat "johdannossamme" tätä päivää samasta kulmasta? No, laulut ainakin ovat kovin erilaiset... Niin kuin tietysti mekin: minä olen se ylä ja sinä viidennes... heh.

Tommi kirjoitti...

Se unohtui näemme sanoa, että biisi on mainiota perusrokkia. Videokin on varsin vetoava.

Anonyymi kirjoitti...

Surullista.

Viides rooli kirjoitti...

Rankka biisi, sanoituksellisesti siis.

mä en pelkää mitään
mä en pelkää mitään
mä en pelkää mitään
niin paljon kuin
sitä että lähdet pois

kuuluu Antti Kleemolan suomenkielinen versio samasta aiheesta.

Koskaan ei voi tietää, mitä tuleva tuo tullessaan. Toivotankin voimia isänä olemiseen! Muulloinkin kuin isänpäivänä. Jo se, että pohdit asiaa, on tärkeää.

/mek kirjoitti...

Jos näinä kvarttaalitalouden aikoina isänäkin toimimisen onnistuvuus mitataan tuloksilla eli sillä millaisia lapsista on tullut niin sanoisin, että sulla ei ole mitään hätää.

panu kirjoitti...

Kiitos, Mika.
Ja kiitoksia myös muille kannustuksesta.