Jos renessanssi eri aloilla tapahtuneine mullistuksineen viittaa uudelleensyntymiseen, niin 1970-luvun folkprogeyhtye Renaissancella on juuri oikea nimi. Sen sirpaleiseen historian mahtuu kokoonpanomuutosten aiheuttamia uudelleensyntymisiä, mutta myös rohkeata uuteen suuntaan katsomista. Renaissance ei polje paikallaan eikä valmiiksi viitoitettuja tai päällystettyjä teitä. Siksi orkesteri on klassikko sinänsä.
Renaissancen klassikkouden olemus on saumaton kokonaisuus, kuten kliseisesti tavataan sanoa, mutta erityisen tunnistettavan siitä tekee laulaja Annie Haslamin yhtä aikaa heleän ja voimakkaan sekä tarpeen tullen rajunkin lauluäänen ja John Toutin pianon yhdistelmä. Vuonna 1969 perustettu yhtye toimii edelleen, joskaan ei siis samassa muodossa. kuin 40 vuotta sitten. Reunion-aikeita tosin on tasavuosien kunniaksi. Tout oli mukana vuosina 1970-1979. Vuonna 1971 aloittanut Haslam on mukana yhä.
Renaissance on parhaimmillaan monipolvisissa progeteoksissa. Olisin mieluusti nakannut tännekin sellaisen, mutta kuulijoita säästääkseni tarjoan helpommin pureksittavan kipaleen. Albumilla Ashes Are Burning (1973) julkaistu “Carpet of the Sun” on myös hyvä esimerkki Haslamin ja Toutin äänten merkityksestä. Tässä on konserttitallenne juuri vuodelta 1973.
Kaksitoista studioalbumia ja kaksi liveä jukaisseelta Renaissancelta ei kannata hakea suosikkeja, vaikka sen teenkin. Siis kannattaa sittenkin ainakin sikäli, että tiukahko raja on vedettävä 1970- ja 1980-luvun vaihteeseen: kaikki albumit ennen 80-lukua ovat erinomaisia, joka tässä yhteydessä tarkoittaa, että ne ovat ”ihan jotain muuta”. Toki 70-luvun lopun albumeissa A Song for All Seasons (1978) ja Azure d’Or (1979) vaikuttaa jo kasarisoundi, mutta sävellykset, melodiat ja pienet yksittäiset virtuositeettia osoittavat oivallukset ovat ihastuttavia. Mutta ainakin jos kuuntelet albumeja Illusion (1971), Ashes Are Burning (1973), Novella (1977) tai konserttitaltiointia Live at Carnegie Hall (1976), saattavat portit aueta.
Muut portteja natisuttavat klassikot heiluvat täällä.
Ja Renaissancesta halukkaille lisää linkeistä
Northern Lights - The Renaissance Web Site
Wikipedia: Renaissance (band)
Annie Haslam Homepage
Renaissancen klassikkouden olemus on saumaton kokonaisuus, kuten kliseisesti tavataan sanoa, mutta erityisen tunnistettavan siitä tekee laulaja Annie Haslamin yhtä aikaa heleän ja voimakkaan sekä tarpeen tullen rajunkin lauluäänen ja John Toutin pianon yhdistelmä. Vuonna 1969 perustettu yhtye toimii edelleen, joskaan ei siis samassa muodossa. kuin 40 vuotta sitten. Reunion-aikeita tosin on tasavuosien kunniaksi. Tout oli mukana vuosina 1970-1979. Vuonna 1971 aloittanut Haslam on mukana yhä.
Renaissance on parhaimmillaan monipolvisissa progeteoksissa. Olisin mieluusti nakannut tännekin sellaisen, mutta kuulijoita säästääkseni tarjoan helpommin pureksittavan kipaleen. Albumilla Ashes Are Burning (1973) julkaistu “Carpet of the Sun” on myös hyvä esimerkki Haslamin ja Toutin äänten merkityksestä. Tässä on konserttitallenne juuri vuodelta 1973.
Kaksitoista studioalbumia ja kaksi liveä jukaisseelta Renaissancelta ei kannata hakea suosikkeja, vaikka sen teenkin. Siis kannattaa sittenkin ainakin sikäli, että tiukahko raja on vedettävä 1970- ja 1980-luvun vaihteeseen: kaikki albumit ennen 80-lukua ovat erinomaisia, joka tässä yhteydessä tarkoittaa, että ne ovat ”ihan jotain muuta”. Toki 70-luvun lopun albumeissa A Song for All Seasons (1978) ja Azure d’Or (1979) vaikuttaa jo kasarisoundi, mutta sävellykset, melodiat ja pienet yksittäiset virtuositeettia osoittavat oivallukset ovat ihastuttavia. Mutta ainakin jos kuuntelet albumeja Illusion (1971), Ashes Are Burning (1973), Novella (1977) tai konserttitaltiointia Live at Carnegie Hall (1976), saattavat portit aueta.
Muut portteja natisuttavat klassikot heiluvat täällä.
Ja Renaissancesta halukkaille lisää linkeistä
Northern Lights - The Renaissance Web Site
Wikipedia: Renaissance (band)
Annie Haslam Homepage
14 kommenttia:
Renaissancelta Prologue on omassa hyllyssä ja varsinkin Kiev jäänyt mieleen. Scheherazaden nauhoittelin kasetille, mutta se on hävinnyt. Hieno yhtye.
Kyl' kyl' hieno biisi, kertakaikkisen. Pöllyyntynyttä Renaissancea jossain aavikkolaistenkin hyllyissä, pitänee tarkistaa palattua: ehkä sais' soittoonkin vielä?
Tässäkin ajankohtainen ja onnistunut sanoitus. Kiitos tyylikkäästä aamunavauksesta!
Hämärästi muistan, ei oikein iskenyt aikanaan, nyt kuuntelen sujuvammin.
Vaikka proge maistuukin, tämä ei lämmmittänyt auringon lailla. Olen luultavasti vain tylsä ihminen. Laulajalla oli kyllä aika eksoottinen fraseeraustyyli.
Kari, tutustumisen arvoinen yhtye ihan kaikille. Renaissnce tarjonnee kaikille jotakin. Tosin sanottakoon, että siskoni ei kestä tätä pätkääkään. vai olisinko se sittenkin minä, jota hän ei kestä? :)
Timbun koirut, te olette oikealla tiellä. Renaissance on komeata pölyä!
Susu, kannattaa yrittää uudestaan.
Panu, meillä on toisinaan eri käsitys siitä, mikä on eloisaa. Mutta kuten johdannossa kirjoitin, olisin halunnut valita pidemmän, kommervenkkisemmän pulputuksen.
Outo, mutta hyvin seiskytlukulainen. Kiintoisa, tuon perusteella mitä kirjoitit.
Auringon matolla lennellään. :)
jep. Hieno veto kerrassaan. Tällainen sopii ja istuu sunnuntaihin sujuvasti.
Minkähän takia Renaissance on jäänyt minulle niin tuntemattomaksi? Kuuntelin nuorena progea todella paljon, ja kuulun yhä korkealta laulavien naisartistien ihailijoihin. Minuun tämä kolahti, ja ehkä juuri 70-lukulaisen soundinsa vuoksi. Thänkx, mainio valinta!
Minulle outo bändi ja kappale, vaikka yhtyeen ja Annie Haslamin nimet olivat heti tuttuja.
Mutta tästä pidin kyllä, en tiedä rohkenisinko kuitenkaan tutustua yhtyeen progempaan puoleen.
Vieras, kylläkin herätti kiinnostuksen samantien. Tosin jotenkin tällainen jatkuva laulaminen on hieman epäprogemaista. Enkä ole varma, pidänkö lopulta laulajasta. Pitänee tutkia loputkin linkkisi.
Hämärä muisti täälläkin. Todennäköinen syy karsastukseen on juuri tuo yläilmoihin soljahtava laulelo vaikka muuten pidin menosta.
Hirlii, 70-lukulaista kyllä ja siksi mainiota.
Vaiheinen, oikeassa olet, tämä on juuri sunnuntaihin passelia.
Viides rooli, nyt Renaissanceen tutustumaan!
Tuima, ole rohkea.
Hannah, tutki, tutki.
Lepis, turha karsastaminen pois. Toivoisin sitä varsinkin itselleni.
Jänskä ääni laulajalla, pureskelen tätä biisä täällä nyt kovasti. Keväinen olo tuli ainakin, mielenkiintoinen!!!
Lähetä kommentti