lauantai 16. tammikuuta 2010

Miljoonien mailien takaa

Kuluneella viikolla yhden päiväni pelasti se, että iTunesista klikkasin kesken työpäivän soimaan Rory Gallagherin kokolemalevyn Big Guns (2009). Jokin minun ja hänen elämänsä välisessä kuilussa sykähdytti. Päivä oli sitä ennen yhdellä tavalla pilaantunut, mutta haudan takaa Rory ujellutti kitaraansa niin, että miljoonat kilometrit olivat vain millejä. Siksi valintani sunnuntaiklassikoksi tällä kertaa on "A Million Miles Away". Se teki sen, mihin musiikki on luotu: ryhtyi soimaan oikealla hetkellä ja kosketti.



Muut koskettavat klassikot löydät täältä.

8 kommenttia:

Ink Narrative kirjoitti...

Gallagheriltä soitin paljon Calling Card älppäriä, mutta jostain syystä miehen tuotantoon tutustuminen jäi muuten vähällä. Pitää varmaan korjata se erehdys.

Tuima kirjoitti...

Olenkin kuunnellut Rory Gallagheria hävyrrömän vähän, pitää varmaan ottaa Irish Tour tehosoittoon, tämä kappale löytyy siltäkin. Pidin valinnastasi kovasti, sopii tämän tammikuun musiikkimieltymyksiini. Kiitän ja pokkaan.

Viides rooli kirjoitti...

Hieno, hieno kitaristi! Yhdistän Gallagherin bluesiin, maanläheinen mies. Kiitos, kun muistutit.

Hirlii kirjoitti...

Jestas. Kiitos, tää oli loistava biisi.

timbut kirjoitti...

Taas on vilistänyt jotain kuulemisen arvoista ohi kuten tämäkin Rory Gallangherin musiikki. Miellytti kaikinpuolin, musa, lyriikat, kuvat, kaikki... Samat kuin viime viikon Waits-esitykselle: Kyllä, kyllä kannattaa ehdottomasti tassutella sunnuntain klassikoihin, aina joku järjestää ennen kokematonta. Kiitos esityksestä!
Timbuktussakin ollaan kaukana, joskaan ei tuulisella merellä vaan seesteisellä rannalla tähtiä tähyämässä, leirissä tien poskessa vartotaan sopivaa kyytiä sisämaahan.

lepis kirjoitti...

On tuo Gallagerin pojan soitanta niin komeaa menoa, että se pelastaa usammankin päivän. Superkamaa!

Tommi kirjoitti...

Olen itse Gallagherin suhteen varsin myöhäisherännäinen. Blogikollegani Panu on taannoin herättänyt kiinnostukseni ko. artistiin. Valkoisen miehen bluesiksi lyömätöntä. Minun suosikkejani ovat Blueprint ja Irish Tour.

Turhan usein tunruu, että on "like a driftwood on a windy bay".

Kiitos kommenteista.

panu kirjoitti...

Rory oli tosiaan se lahjakkain Gallagherin veljeksistä. ;)
Loistava valinta.