J. D. Salinger kuoli viime viikolla. Olen yksi niistä miljoonista, jotka teinivuosina lukivat
Sieppari ruispellossa kirjan. Olin yksi niistä miljoonista, joihin kirja teki lähtemättömän vaikutuksen. Samatanen muistan hieman myöhemmin lukeneeni
Franny ja Zoey:n olleen kaunis ja liikuttava kokemus. Siksi ajattelin kunnioittaa kirjailijaa sunnuntaiklassikolla. Side laulun ja Siepparin välillä on heiveröinen, mutta minulle todellinen assosiaatio. Tutustuin
Creamiin ensi kertaa samoihin aikoihin, kun luin Siepparia. Muistan myös, että noihin samoihin aikoihin tuli televisiosta Brittiläinen elokuva, jossa soi lopussa Creamin
Badge biisi. Elokuva kertoi sisäoppilaitoksessa tapahtuvan (surullisen) tarinan, jonka olen jo ajat sitten unohtanut. Mutta biisi teki lähtemättömän vaikutuksen.
Jaa, että mikä olikaan se assosiatiivinen yhteys näiden seikkojen välillä. Kirjan päähenkilö Holden häipyy kirjan alussa sisäoppilaitoksesta (ja elokuva kertoi samanlaisesta instituutiosta). Holden myös pohtii kirjassa kysymystä siitä minne puiston ankkalammen linnut lentävät talveksi. Badgessa lauletaan I told you 'bout the Swans that they live in the park. Se riitti, joskus liittämään laulun kirjaan. Yhtäkaikki minusta biisin lievä melankolisuus sopii Siepparin tunnelmiin.
Laulun ovat muuten kirjoittaneet George Harrison, Eric Clapton ja Eric Patrick.
Muut sunnuntaiassosiaatiot voi löytää
täältä.
Tässä alkuperäinen levyte. Jospa se olisi paremmin korville. :)
12 kommenttia:
Minäkin kuulun niihin,joka luin "Sieppari Ruispellossa" silloin joskus kauan sitten,ja Salingerin kuolema tuntui surulliselta, vaikka vanhan erakkomies olikin eikä ollut aikoihin mitään tuottanut.
HYvä Cream klassikko!
Kaunis kunnianosoitus erakolle, oman tiensä kulkijalle.
Kirjan olen lukenut kauan sitten, muistan siitä tuskin mitään paitsi sen, että taisin pitää siitä. Mutta tästä kappaleesta en sdaa mitään tolkkua.
Olen lukenut Siepparin ja novellikokoelman Yhdeksän kertomusta. Harmi, että Salingerin tuotanto jäi aika pieneksi (vai jäikö - en ole varma?). Musiikki ei ole tuttu. Siitä ei nyt oikein saa otetta tuon hurraamisen takia.
Noh kiljuntaa mikä kiljuntaa, ei yleisöääntelyltä mitään musaa pääse kuulemaan, sori.
Kaikilla ne on iät ja ajat luettannu Siepparia koulussa. Pitäis' ottaakin uusiksi rinnakkain Saarikosken väännös ja uudempi käännös.
Pahoittelut youtube materiaalin huonoudesta. Löysin paremman version, mutta jotenkin sössin aamulla sen kanssa, joten laitoin toisen video, joka sisältää levytetyn version. Ehkä siinä ei kiljunta pilaa kaunista laulua. Salingerin tuotanto lienee yksi nykykirjallisuuden suurimpia salaisuuksia. Luin jo monta spekulaatiota siitä, mitä hänen kassakaapista paljastuu. Salinger on itse joskus 70-luvun alussa todennut kirjoittavansa jatkuvasti, vaikka ei julkaisekkaan.
Toimii hienosti. Cream oli kyllä kerrassaan kova bändi.
Mulla on ollut joskus klassikkona suomalaisen legendan, Royalsin, Badge-tulkinta. On tämä alkuperäinenkin tuttu ja hieno onkin, mutta ei Pave, Alpertti ja Ippe tätä mitenkään lokaan saata.
RIP vaan J.D.Salinger, noteerasin kuoleman viikolla ja itsekin kuulun niihin jotka Siepparin koulussa lukivat Saarikosken käännöksenä.
en muista kuulleeni tuota Royals versiota. Tarvitsee kuunnella.
Erittäin komea biisi. Kummempia assosiaatioita en tavoita. En ainakaan Sieppariin. Mutta bändi on super. Ja kirjakin ihan ok.
Kiitos uusinnasta, nyt kuuluu. Aikansa musaa vai?
Ole hyvä.
Ei ihan ole. Siinä lienee reilu kymmenen vuotta väliä romaanin ilmestymisen ja creamin levytyksen välissä.
Lähetä kommentti