sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Itku pitkästä ilosta?
Eilen sattui silmiini |YLE| teemalta The Beatles dokkari (tai ehkä paremminkin "osta meidän levyt uudestaan" mainos). Sitä katsellessa kirkastui mieleeni jälleen kerran orkesterin mieletön luovuus. Jopa rockhistorian onnekkain rumpali, Ringo on oikeasti loistava kannuttelija ja tietenkin Keith Moonin lisäksi maailman hauskin rumpali. En ole oikeasti mikään julmettu Beatles-fani, mutta heillä on paljon biisejä, jotka ovat kertakaikkisen hienoja. Yksi ehdottomista suosikeistani on Harrisonin kirjoittama While my guitar gently weeps. Harrison ei ollut mitenkään tuottelias säveltäjä verrattuna Lennoniin tai Maccaan, mutta hänen biisinsä ovatkin sitä hienompia. Se kiteyttää minusta hienosti kitaravetoisen rockin pehmeän ytimen. Ja tuntuu, että se vain paranee vuosien saatossa. Kaivelin esille Youtubesta klassisen Bangladesh-konsertista taltioidun version. Minusta siinä on mukavan irtonainen tunnelma, joka sopii biisiin. Viime kesänä sisällytin laulun coverin top viitoseen, joka käsitteli Beatles biisien coverita. Sen voi lukaista täältä. Muut Kitaravetoiset klassikot voi vinguttaa taasen täältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Ja minuunhan Beatles vetoaa :). Tämä on hieno kappale aina vaan. Kiitos.
Kyllä tämä on hieno ja toden totta parasta Beatlesia. Olen kuitenkin enemmän Rollari-mäen miehiä. (Yllätys.) Mutta Yrjön partavärkissä on sitä jotain.
Yrjöllä on tosiaan tuossa videossa aika Jouluinen pituus. :)
Ehkäpä minun jossain vaiheessa tarvitsee myös huomioida tuo Rollarinäkökulma.
Mun tulee harvemmin kuunneltua Betlesiä, mutta tämän nyt kuunneltuani tuli mieleen, että ehkä pitäisi. Tämähän ihan loistava biisi! Kiitos!
Eipä kestä. Beatlesia on hyvä nauttia ajoittain.
Beatles yllättää aina samalla tavalla, sitä ihmettelee luovuuden, musikaalisuuden, ideoiden määrää.
Jopa minäkin ihmettelen, ja olen sentään kuunnellut bändiä vuodesta -65.
George oli namu, btw.
Musta Harrison näyttää tässä videossa aika kärsivältä.
Harrison ei tainnut olla mikään parrasvaloissa viihtyvä muusikko.
Tuima, musta Harrison ei ole musta :)
Hieno vetohan tämä. Itse asiassa The Beatlesin biisivalikoimassakin tämä on aika naseva.
Sävel olikin tuttu, mutta opinpa että George se olikin tämän takana. Jotenkin symppis äijä!
En ole mikään Beatles fani ollut ikinä, mutta tämä on kyllä sen porukan parasta antia !
Hieno biisi, lempeästi soi... Ken vois' arvon kiistää? Siit' huolimati ollaan enemmälti vierivien kivien klaanilaisia.
Jos joutuu valitsemaan Beatlesin ja Rollareiden välillä. Valintani on The Who.
The Who, pakko poksauttaa viimeiset kuplivat. The Who kupliva valinta!
Lähetä kommentti