Katsoin pari päivää sitten uudestaan Teemalta tulleen CMX:n konserttitaltioinnin Kosketuksessa. Sen jälkeen äijät puhelivat Aura-albumin (1994) tekemisestä tuottaja Gabi Hakasen kanssa. Aura on komea kokonaisuus. Kommentitkin olivat varsin yleviä. Eivät suotta. Saman voi sanoa monesta muustakin bändin tallenteesta. Ehkä Discopolis (1996) ei ole levynä parhaasta päästä, mutta laulu "Vallat ja väet" on. Siksi täksi itsenäisyyspäivämme sunnuntaiksi valintani osuu siihen. Ja onpa siinä myös erittäin mallikas video. Pirun hieno, sanoisin, jos osuvasti sanoisin.
CMX on haaste, Cloaca Maxima. Ei se kuitenkaan vaikea ole, vaikka usein niin olen kuullut väitettävän. (Itsenäisyys on paljon haastavampi juttu.) Kenties kannattaisi kääntää katse toisinpäin: ehkä olemme tottuneet - tai meidät on turrutettu - yksinkertaiseen ja yksinkertaistavaan listahuttuun, joka ei anna ajattelemiselle aihetta. (Ehkä perinteinen ajatus itsenäisyydestä luottaa myös "listahuttuun" ja tyhjiin sloganeihin.) Enkä toki syytä lovexeja, protoneja, teleksejä ja mitä niitä nyt on. Ongelma on totunnaisuudessa, jonka kohottaminen hyveeksi pakottaa meidät kaikki siihen samaan viemäriin, siihen samaan "suureen persereikään", Cloaca Maximaan, jonka loppupäässä jokaisesta on jauhettu esiin samuus, joka on yhtä kuin ei mitään. Cloaca Maximan merkitys vain on silloin vastakkaista CMX:lle.
CMX-noviisi (jos sellaista edes on olemassa) saa kattavan kuvan orkesterin toimista kahdesta kolmen cd:n kokoelmasta: Cloaca Maxima (1997) ja Cloaca Maxima II (2004). Tänä syksynä on julkistu myös A.W. Yrjänän päiväirja vuosilta 1995-2008 sekä Encyclopedia Idiotica, noin 700-sivuinen kooste orkesterin www-sivujen Kysy-palstasta. Mukaan on mahtunut ainakin pari minunkin kysymystäni.
Muita viemäriin solahtavia itsenäisyyspäivän klassikoita löydät täältä.
5 kommenttia:
Täällä yksi CMX-noviisi ilmoittautuu. Ostin syssymmällä Kaikki Hedelmät -kokoelman ja sen lumoissa on aikaa kulunut. Ennemmin kummastelin kuka tästä voi tykätä, mutta maku muuttuu yllättävän nopeasti. Kävin myös lukemassa nettisivuilta kysy-osastoa, hauskanviisasta kommunikointia. Mutta vähän vielä pitää kuunnella noita helpompia kipaleita että uppoaa ihan kaikki. Tykkään :)
CMX kuulostaa nyt kuultuna yllättävän hyvältä. Jäänyt kuitenkin minulle vieraaksi. Pitänee noviisina tarttua noihi viemäreihin :)
Sama täällä, vieraaksi on jäänyt. Tai silloisen radiosoiton varaan.
Täytyypä kuunnella lisää.
Kyllä vain, komeaa kuunneltavaahan tämä on. A. Yrjänän ääni on jännä ja sopii CMX:n musiikkiin siinä kuin lyriikkansakin.
On se ihme, miten tämä yhä vielä koskettaa. Teini-ikää ei onneksi tarvitse elää uudestaan, mutta CMX:n levyt voisi taas ottaa kuunteluun.
Lähetä kommentti