Jostakin ihmisluonnon oikusta olen viimeaikoina intoillut 70-luvun biiseistä. Varsinkin sellaisesta purkkakaman ja raskaan rokin välimaastoon sijoittuvasta musiikista.
Bach Turner Overdrive, jonka joku tässä muutama viikko sitten sunnuntaiklassikoi, oli bensaa palavalle vinyylille (kiitos!). Ajattelin klassikkona tarjoilla minulle tärkeän amerikkalaisen bändin:
Blue Öyster Cult. 80-luvun alussa löysin
Heavy Metal elokuvan sountrackiltä yhtyeen
Veteran of Psychic wars biisin, johon muuten sanat on kirjoittanut
Michael Moorcock (scifi- ja fantasiakirjailija). Ja aloin keräillä tämän oudon bändin levyjä. Monet yhtyeen biisien nimistä aukenivat vasta paljon myöhemmin opittuani englantia riitävästi (
Dominance and Submission) ja toiset ovat edelleen aivan päättömiä (
Flaming telepaths tai 7
screaming diz-Busters). Myöhemmin aukeni myös muutamat kieli poskessa tehdyt laulut. kuten
Godzilla tai
She's as beautiful as a foot.Kaikki nämä vuodet yksi laulu on ollut ylitse muiden: The came the last days of May. Pieni tarina petoksesta, kaveruksista, huumekaupasta ja kuolemasta. Kaiken päälle Buck Dharma Roeserin loistava kitarointi.
Ainiin tuo otsikko viittaa yhtyeen suurimpaan hittiin
(Don't) fear the Reaper, josta Saturday Night Live porukka teki aivan mieletömän sketsin. Jossa Christofer Walken on
The Bruce Dickinson.
More Cowbell!!
Ja muut lehmäkellon kalistusklassikot sunnuntain piristykseksi löytyy
täältä.
13 kommenttia:
I got to have more cowbell!!!!!! Hahhah, just hyvä.
I have fever, too!
BÖC kuulostaa ihan hyvältä monen vuoden jälkeen.
Se unohtu sanoa, että sketsiä hauskempi tosiseikka on se, että bändi kävi 80-luvun alussa keikalla Forssassa. Siellä taisi olla, jotkut valoristeyksen kunniaksi järjestetyt festari. Olin liian nuori lähtemään Turusta Forssaan. Kaverini kävi ja olen vieläkin kade vaikka olen heidät myöehemmin keikalla nähnyt.
Tämähän on hyvä! Kitarointi, kyllä vain, tosi kruunu. Kiitos muuten taannoisesta Hot Tuna -klassikosta. Olen nyt kuunnellut itse levyä ja pidän kovasti.
Ja oi, lisää lehmänkelloja klassikoihin :)
Eipä kestä. Jaettu ilo on kaksikertainen ilo musiikissakin. :) Pitäisi varmaan tehdä top vitonen lehmänkellobiiseistä.
Jos sen teet, niin taatusti teen vasta soiton parhaasta lehmäbiisistä :)
Mukavalta kuulostava biisi ja lehmänkello -sketsikin nauratti ihan simona.
BÖC:n levyjä on joku hyllyssäkin. Pitkään ollut unohduksissa, mutta kuulosti taas hyvältä.
Aivan ässä. Mutta taas pitää kysyä, kuka on tämän biisin kertoja? Olen esittänyt siitä Yläviidenneksessämme joskus tulkintani, jolle taidettiin hymähtää, että liian tulkinnaksi menee. Siis vielä kerran: kuka on biisin kertoja?
Ja marraskuu tikittää niskaan... On se niin oivallinen biisi! Komeeta kerrontaa.
Olen edelleen sitä mieltä, että kertoja on tarinassa esiintyvä ajaja.
Muistutukseksi Panulle ja muillekin kiinnostuneille biisin kertojasta... http://topviidennes.blogspot.com/2008/02/sugarland-express.html
...niin kuin taisit olla sinäkin (kiitos kun muistutit). Toinen teoriani on ollut, että kertoja on ampuja.
Lähetä kommentti