Viimeisen kuukauden olen ihastellut Arcade Firen sodanvastaista anthemia Intervention. Se on häpeilemättömän mahtipontinen ja spektakulaarinen samoin kuin kritiikin kohteena oleva asiakin. Mikään ei ole kuulostanut vähään aikaan yhtä hyvältä kuin ”kirkkourut”. Viime viikolla kolme laulua oli saada minut itkemään, kun kuuntelin niitä Salon rautatieasemalla odottaessani 8.03 Turkuun lähtevää junaa. Noista kolmesta laulusta Intervention, joka yllätti minuit kuunnellessani Tom Morellon isännöimää Axis of Justice -podcastia, oli sellainen ipodista tulvahtanut hyokkäys, että voittaja löytyi. Annoin periksi, vaikka ei tämä vielä klassikko ole. Joskus kuitenkin on. “We’re gonna win this war. No question about it”, kuten sanoisi Texasiin kadonnut isänsä poika.
Ja kuinka komean videon joku on tähän tehnyt! Se kruunaa laulun sanoman niin ylitsevuotavan onnistuneesti, että oksat… ei vaan aseet pois. Sergei Eisensteinin klassikkoelokuva Panssarilaiva Potemkinin (1925) taustalla on alun perin soinut Sostakovitsia, mutta Arcade Firen laulukin on kuin elokuvaan tehty. Niin kauniisti se rytmittää elokuvassa Odessan portailla kuvattua verilöylyä, joka on komeimpia jaksoja elokuvan historiassa ja - ja jota ei muuten todellisuudessa tapahtunut, vaikka elokuvalle historiallinen tausta rakennetaankin. Elokuvan voima on näyttää totena asioita, joita ei ole tapahtunut. Samaten voisi sanoa, että musiikin voima on yli 80 vuotta myöhemmin liittää itsensä osaksi samaa jatkumoa.
Vastaavia pömpöösejä spektaakkeleita sunnuntaiklassikoiden hengessä löydät täältä.
lauantai 12. syyskuuta 2009
Interventio
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Täysin tuntematon bändi mulle .Eisensteinin elokuvasta oleva traaginen kohta ja tuo mahtipontinen laulu sopivat yhteen.Make love not war!
Yksinkeraisesti hieno. Kiitos.
Todella hieno! Urkujen ohella laulu on tässä hienoimpia elementtejä.
Kyllä tämä minulle kolahtaa klassikko-osastoon jo heti näin ensikuulemalta!
Taas tuli lisää tutustumista. Kiitokset :)
Yaelian, todellakin kuva ja sana sopivat yhteen. Voisin katsoa ja kuunnellä tätä vaikka kuinka minta kertaa.
Tuima, niin on. Kannattaa tutustua bändin levyyn Neon Bible. Täällaista mahtipontisuutta siellä ei tätä lukuun ottamatta ole, mutta hieno, hieno levy.
Hannah, laulu ja taustalaulu ovat komeata. Ja ne urut.
Lepis, klassikoksi vain. Antaa mennä, vaikka biisillä on ikää juur vähä ja lähes ei mitäkään.
Kuva vaikuttaa minuun paljon enemmän kuin musiikki, kun niitä seuraa samaan aikaan, joten ensin palautui mieleen, kun aikanaan eka kerran näin tuon leffan elokuvakerhossa (oliskohan ollut Domino-leffateatterissa).
Toisella katsomisella kuuntelin musiikkia, kyllä, vaikuttavaa.
Jep, hankintaan tai vähintäänkin kuunteluun Spotifyn tai kirjaston kautta menee.
aika mahtipontinen biisi.
Yksinkertaisesti hieno ja sopivan pompöösi(!), hyväksyn klassikoksi aivan mutisematta vaikka en ollut ikinä ennen törmännyt :D
Video on loistava miksaus eri kulttuureista ja antaa oivan lisäpotkun.
Huh huh. Yhdistelmä oli mahtava. Eisensteinin leffa on tuttu ja tuo kohtaus tietty hyvin tuttu, 1980-luvulla kävelin noita portaita btw ja elokuva palasi väkevästi mieleen.
Musiikki oli sellaista, että jovain kuunnellaan kun saadaan levysoittimeen.
Haloo, Haloo, en ole saanut kertaakaan kommenttiani läpi sinun klassikoihisi. Monesti olen yrittänyt. Nazarethkin saisi suitsuttavan kommentin, mutta kun ei. Tästä taisi jokunen aika sitten olla keskustelua jossain kommenteissa. Saamillani neuvoilla yritin, mutta ei. HIenoja valintoja sinulla on, silti.
Susu, Dominossa se varmaan oli. Minä en muista, missä Potemkin tuli ekan kerran nähtyä. Jotakuinkin lyömätön se on kuitenkin - oli jopa A. Hitlerin ja kansliaministerinsä J. Göbbelsin mielestä. Ideologia tosin taisi olla heille väärä.
Ja Hirlii, ovat kuulemma komeat 192 askelmaa, jotka alhaalta katsoen näyttävät siltä kuin välitasanteita ei olisi lainkaan. Mainio paikka kuvitteelliselle verilöylylle ja matkakohteeksikin.
Huh-huh, aloitin sunnuntaiklassikkojen kuuntelun sivustoltasi, ja vastassa oli niin hieno kokonaisuus, että nyt tekisi mieli lyödä läppäri kiinni ja antaa biisin jäädä soimaan piiiiitkään. Kiitos aivan uskomattoman tyylikkäästä ja vaikuttavasta valinnasta.
Lähetä kommentti