Tässä on tyhjä tunnustus, joka ei siis ole mikään tunnustus. Kuuntelen Rust Radiota lauantai-iltana puolisentuntia ennen puolta yötä. Vaimo ja poika ovat untenmailla. Siemailen tummahkoa jouluolueksi nimettyä maustettua vettä ja tunnelma on omituinen: eilinen Philadelphian konsertti pauhaa ja Niilo on tässä. Tuskin olisin missään mieluummin. Niilo on kuningas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti