tiistai 15. huhtikuuta 2008

Fiilis

Nyt on pakko listata puhdasta fiilistä, vaikka fiilis ei koskaan ”puhdas” olekaan. Mitä oikeastaan tarkoittaisi ”puhdas fiilis”? Tarkoittaako se jotakin samanlaista kuin ilmaus ”mä tein sen ihan fiilispohjalta”? Jos tarkoittaa, niin elämä on ihan fiilispohjainen juttu – mikä se toki onkin.

Tänään ajoin taas autolla noin neljä tuntia. Kaksi tuntia huristin yhteen suuntaan ja toisen mokoman takaisin. Toivon sen kannattaneen, vaikka ihan pelkästä fiilistelyn ilosta en ajoon lähtenyt. Jostakin renkaiden ja asfaltin kosketuksesta, kitkan kiikkerästä kauneudesta sateen vettämällä tiellä kuitenkin tupsahti tunne. Tuossa tunteessa on lähtöä, liikettä, pakoa, paluuta, tuoreutta ja kulunutta vanhuutta. Tunteesta tuhertamani lista on omituinen, sekava. Olisi mukavaa, jos osaisit kertoa, mikä tämä tunne on. Minä en osaa, mutta kyllä siinä(kin) varmasti nykyisellä asuinpaikallani jotakin tekemistä on.


1. Nine Inch Nails: Happiness in Slavery (Broken, 1992)
2. Van der Graaf Generator: Refugees (The least we can do is wave to each other, 1970)
3. The Animals: We Gotta Get Out of This Place (Animal Tracks, 1965)
4. Pearl Jam: Sad (Lost Dogs, 2003)
5. Bush: Prizefighter (The Science of Things, 1999)


Pearl Jam vetää Sadin studiossa livenä. Rok.



3 kommenttia:

panu kirjoitti...

Aika kevyt fiilis. Vain matkapahoinvointi puuttuu. Onneksi musiikki helpottaa. Toi Sad on kyllä hieno biisi yksi parhaista Pearl Jämäkappaleista.

Tommi kirjoitti...

Fiilis oli kevyt kuin yhden prosentin viilis... Pearl Jamilla on pari kourallista biisejä, jotka ovat heille "ylijäämää", mutta muilla ne olisivat hittejä...

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä nuo fiilistelyt taisi menää melankolia ja lievän ahdistuksen puolelle. Jo nimistä alkaa muotoutua runo, eikä siinä ole iloa. Toivottavsti todellinen fiiliksesi on parempi ja tämä vain melankolista "olisinpa toisaalla vaikka leikisti unelmissa" -fiilailua.