sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

täydellinen sunnuntai

Tämä Lou Reedin laulu ei kerro kauniista päivästä. Siinä kuvataan hetkeä heroiiniriippuvaisen helvetistä. Siksi se minusta on myös karhean kaunis kuvaus elämän katoavasta kauneudesta. Siinä syy, miksi valitsin sen tälläisen hellesunnuntain klassikoksi. Perustelut ovat lyhyet, koska läppäri polttaa polvia auringon avustuksella.

Muut aurinkoiset klassikot löytää täältä.

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tämä on upea, klassikkojen klassikko.

Vaiheinen kirjoitti...

Biisi on komea tarinastaan huolimatta. "Karhean kaunis" on oikein osuvasti sanottu tästä.

Kimmeli kirjoitti...

Tää on niin kaunis!!!

Tuima kirjoitti...

Liikaa jousia. Olen vastarannan kiiski, musta tämä on aina ollut hirvittävän tylsä biisi. Tai ainakin siltä tuntuu täällä helteen keskellä (ovathan nuo jouset keskellä ihan toimivat kuitenkin).

panu kirjoitti...

Jouset sopivat vaikka patjaan. Olen kuullut tämän kerran livenä ilman jousia ja hieno oli silläkin tavalla.

Tuima kirjoitti...

Ehkä se silleen oliskin vähemmän tylsä. periaatteessa komee mutta jotain uupuu. Tai ehkä minun korvissani on vaikkua ja olen muutenkin tylsä ja ikävä ihminen.

lepis kirjoitti...

Tämä on eräs suosikkini pitkällä juoksulla ja jos listata pitäisi, niin eiköhän tämä aikasen korkealle menisi.

Tämä se on muuten sunnuntaiklassikoiden soitetuin biisi :) Ja kestää!