Amerikkalainen muusikko Victoria Williams sairastui vuonna 1993 MS-tautiin. Hänellä ei ollut vakuutusta, mikä tuolla suuren veden toisella puolen tarkoittaa käytännössä sitä, että hoitoa ei ole saatavilla. Apuun riensi joukko muusikoita. He levyttivät Williamsin sävellyksiä albumille Sweet Relief: A Benefit for Victoria Williams. Tulot menivät Williamsille, mikä oli tietenkin mukavaa ja ystävällistä, mutta tätä yhtä tapausta merkittävämpää oli ammattimuusikoiden terveydenhuoltoasiossa auttavan Sweet Relief Fundin perustaminen. Sen kautta apua ovat sittemmin saaneet useat.
Victoria Williamsille omistetulla levyllä yksi esiintyjä oli Pearl Jam, joka esitti laulun ”Crazy Mary”. Se löytyy Williamsin vuonna 1994 julkaistulta levyltä Loose. Pearl Jam on esittänyt “Crazy Maryn” sittemmin lukuisilla keikoillaan. Yksi niistä oli New Yorkin Madison Square Gardenissa 8. heinäkuuta 2003. Tuolla keikalla taltioitu versio olkoon tämän sunnuntain klassikkoni.
Alla ääneen pääsee sekä Pearl Jam että Williams. Omistajan esityksessä on vetoavaa, lapsekkaan oloista haurautta. Pearl Jamin version onnistuu kuitenkin koskettamaan todellisemmin. Asiaa auttaa Vedderin komea, sanoisinko sielukas, tulkinta sekä Boom Gasparin kosketin- ja Mike McCreadyn ja Stone Gossardin kitarasoolot. Väittäisin, että klassikkokin laulusta on tullut vasta Pearl Jamin ahkeran toiston myötä.
Varmuuden vuoksi vielä totean, että Pearl Jamin suhteen minä lienen syyntakeeton.
Muita syyntakeettomia klassikoita on täällä.
lauantai 20. helmikuuta 2010
Oliko Mari hullu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Päädyin http://www.sweetrelief.org/ sivuille tutkimaan ennestään tuntematonta asiaa. Wau!
Tyylillisesti Pearl Jam ja Vedder uppoaa (kuin kuuma veitsi voihin) mutta oli hieno tutustua myös niin moniin hienoihin muusikoihin vaikutuksen tehneeseen "cajun-maustettuun country-rock"-leidiin.
Aina sitä oppii uutta! :)
Williams oli uusi tuttavuus. Pearl Jamin suhteen olen aina ollut hiukan hämmentynyt. Periaatteessa tykkään mutta..nuorena kloppina olin menossa festarikeikalle mutta peruivat sen, liekkö siitä jäänyt jotain hampaankoloon. Musiikintekijät ovat olleet paljon hyvänteossa.
-Tomi
http://volyymi.wordpress.com/
Kuulostavat aivan eri sävellyksiltä. Vaikka Victoria Williamsin esitys on symppis ja kiva, niin vaikutuksen teki Pearl Jam, Vedderin ääni vaan on niin hyvä.
Halo, uppoaa ja kouraisee mukavasti. Ja hyvällä asialla.
Tomi, olin minäkin todella pettynyt 90-luvun alun Ruisrockissa, kun joutuivat perumaan keikan. Asia korjaantuu osaltani vasta ensi juhannusaattona Hard Rock Calling -tapahtumassa Hyde Parkissa.
Tuima, juuri noin.
Oppia ikä kaikki. Lämpenin, hitaahkosti, mutta jotenkin tuolle jälkimmäiselle. Vedderin tulkinnalle siis.
Williamsin laulu ei uponnut, vähän liian pakotetun kuuloista korvaani. Vedderin ääni on korvia hivelevää.
Loistava oppitunti siitä, miten erilaisen version eri esittäjät voivat tulkinnallaan synnyttää. Pidin molemmista.
Williamsin lähestymistapa on pehmeä, hetkittäin jopa kansanlaulunomainen. Vedderin tulkinta taas, kuten koko bändin ote, on huomattavasti stydimpi, ja kokonaisuus ehkä sähköisyyden vuoksi painavampi.
Williamsin tulkinnassa oli kyllä aika ovela tunnelma. Ajoittain tuntui siltä, että laulu kertoi laulajasta itsestään. Hauskaa, että Tommi olet tehnyt tutkivaa journalismia. Jostakin syystä en ole vaivautunut etsimään alkuperäistä biisiä vaikka minulla on se useana PJ:n versiona.
panua kompatakseni, biisissä on ovela tunnelma. Se toimii ja riipii sopivasti. Mielenkiintoinen stoori tähän kytkeytyy ja hyvä sellainen omalla tavallaan. Kiitos.
Villiams oli tuntematon tätä ennen. Hyvä,että muusikot tulivat avuksi:-) Miten kovin erilaiset tulkinnat! Ja kuten muutkin,niin kallistuin Vedderin tulkinnalle,vaikka Williamsin esitys on mielenkiintoinen,mutta korva sanoo Vedder.
Victorian esitys oli näistä parempi. Moniulotteisempi. Yllätti miten se kehittyi. Vaikken biisiä tunnistanutkaan oli tämä kuitenkin mielenkiintoista kuunneltavaa. Viulusta en niin välitä - usein epämiellyttävä raakkuva ääni - mutta tässä sekin toimi hyvin.
Ehdottomasti Pearl Jam! Tuo Williams vinkui. Marysta en tiedä, mutta tämä sinun pearljammaus alkaa herättää epäilyksiä ;)
Hieno biisi ja hieno ele artisteilta tukea sairastunutta.
Erittäin hieno biisi molempina versiona, sanoitus miellytti. Myös hyvä tarina taustalla. Kiitos1
Lähetä kommentti