Pearl Jamin Backspacer ilmestyi kolmisen viikkoa sitten. Albumi on niin komea ja monipuolinen 37 minuuttia, että kolmekuukautinen poikani kuunteli albumin sylissäni alusta loppuun. Selasimme mainioita kansilehtiä yhdessä. Innostavia sanoituksia minulle ja värikkäitä kuvia pojalle. Oikeanlaista musiikkikasvatusta!
Siispä vihdoin läväytän sunnuntaiklassikoksi helmihilloa. Uudelta levyltä löytyy pari kolme varmaa klassikkoa, kuten "Just Breathe", "Unthought Known" ja "The End", mutta en vielä ryhdy niihin. tällä foorumilla Sen sijaan esitän Pearl Jamin sanoin yhdenlaisen toivelistan. Se löytyy runsaan kymmenen vuoden takaiselta kokonaisuudelta nimeltä Yield (1998). Jatkaisin Vedderin laulamaa toivelistaa vielä pienellä pyynnöllä: tulkaa jo Suomeen.
Nyt sanon iloiten: olkaapa hyvät.
Siispä vihdoin läväytän sunnuntaiklassikoksi helmihilloa. Uudelta levyltä löytyy pari kolme varmaa klassikkoa, kuten "Just Breathe", "Unthought Known" ja "The End", mutta en vielä ryhdy niihin. tällä foorumilla Sen sijaan esitän Pearl Jamin sanoin yhdenlaisen toivelistan. Se löytyy runsaan kymmenen vuoden takaiselta kokonaisuudelta nimeltä Yield (1998). Jatkaisin Vedderin laulamaa toivelistaa vielä pienellä pyynnöllä: tulkaa jo Suomeen.
Nyt sanon iloiten: olkaapa hyvät.
Muut tämän sunnuntain toivelistat löydät täältä.
6 kommenttia:
Yhdyn toiveisiin. Ehkä joskus ukot ymmärtää tulla käymään uudestaan. Mun onn kyllä oltava rehellinen ja myönnettävä, että edellinen levy oli minusta parempi, kuin tämä Backspacer. Mutta onhan tälläkin omat hienot hetkensä.
Minä en täysin päässyt edelliseen sisälle, mutta Backspacerin maailma aukeaa kauniisti. Ehkä näin on siksi, että kritiikki oman maan hallintoa kohtaan on vähäisempää tai ainakin tulkinnallista, rivien välissä, etäännytettyä, kuten biisissä Amongst the Waves. Tosin levyn takakannessa todetaan hupaisasti: "With respect to the world excluding United States of America"...
Toivelistan sanoitus lyriikkaa parhaimmillaan. Vanhat vaeltajat eivät tunne näitä uudempia yhtyeitä. Vaikea osata porautua rivien väliin ensitreffeillä. Mutta kovasti miellytti. Aiomme tahrata näpit ja tassut tämän musan partaalla vastakin. Kivahan hillosormia on sitten nuoleskella.
Nähtävästi minäkin olen yllätettävissä, ehkä tästäkin bändistä minua alkaa vähitellen miellyttää muukin kuin Eddie Vedderin rupinen ääni. Eli kyllä vain, pidin tästä, paljonkin itse asiassa.
Pearl Jamin tuntemus on jäänyt ekoihin hitteihin ja yhteistyöhön Neil Youngin kanssa, mutta tuo kuulostaa komealta.
Joo, mä lähden sit kanssa sinne konsertiin mukaan!
Tämä on niin upeaa soitantaa!
Lähetä kommentti