En pääse irti Bruce Springsteenista. Tarkemmin ilmaisten en pääse irti hänen kitaristeistaan. Tämän viikon sunnuntaiklassikkoni on Nils Lofgren guitar lesson, jossa esimerkkinä on hänen hieno kunnianosoituksensa tai jonkinlaisena pyyntönä Keith Richardsille sävelletty "Keith Don't Go". Se ilmestyi aikana, jolloin Keith tosiaan oli menossa. Toisaalta menossahan hän on tainnut olla koko ajan... Mutta viime viikon Tom Morellon seuraajana tämä ei kalvenne lainkaan. Nils on varsinkin akustisensa kanssa lyömätön, vaikka tämä onkin vain "mediate stuffia", kuten hän itse asian ilmaisee. Jepjep. Helpoltahan tuo näyttää.
Muuta keskitason kamaa löydät täältä.
Muuta keskitason kamaa löydät täältä.
9 kommenttia:
Aika keskitason kamaa tosiaan. Mikähän mahtaa olla Nilsille vaikeaa? Sama traboliinilla kitara niskan takana? Toi soolo on aika mieletön...
"Close enough for rock'n'roll" tuumasi Nils kitaran vireestä.
Kerrassaan nautittavaa sateiselle sunnuntaille, kiitos.
Hititön mestarismies.
Merkillinen tuo yleisösuosio. Veikkaan ettei moni tiedä Nilsiä vaikka osaa nimetä monta "yhdenhitinihmettä", taitava jeppe mutta jäänyt kavereidensa varjoihin.
No mutta, mikäs tässä, kyllähän tätä nyt kuuntelee. Kitara ja mies, ja ihan sympaattista, kyllähän hän soittaa osaa.
Joo, on Nils hyvä. Kuuntelin joskus levyä, jossa hän versioi Neil Youngia, mutta jotenkin en osaa sanoa pidinkö siitä vai en. Tämä on hyvä, mutta onko keskitasoa, en tiedä. Oma valintani ei ole :)
Panu, eiköhän Nils olisi riittävän lähellä rokkia vaikka kanteleen kanssa. Soolo on ennemminkin ällistyttävän taitava.
Susu, juuri niin.
Halo e, tuntematon on, mutta jos joku haluaa tutstua parhaisiin paloihin, niin konserttitaltiointi Code of the Road on saakelin komea. Onneksi Springsteenin keikkojen myötä monen leuka loksahtaa kysymykseen: kuka tuo taituri on.
Hirlii, osaa osaa osaa...
Tuima, minulta on tuo Nils sings Neil vielä kuulematta. Panu on kyllä sitä kehunut ihan kelpo levyksi. Tässä taas tuo "keskitaso" lienee silkka vitsi, ainakin kuulijan mielestä. Ehkä tuo soolo-osakin oli Nilsille vaikeudeltaan vain keskitasoa.
Ei se huono levy ole ollenkaan, mutta jotenkin jätti empivän mielen. Pitää kuunnella enemmän ja tarkemmin.
Jos tämä on Nilsin keskitasoa, niin mitä on alkeistaso?
Miksikähän tästä tulee mieleen Mark Knopfler ? Tyyli soittaa on jotenkin samanlainen ???
Miten ihmeessä multa on jäänyt tämmöisiä hienouksia kuuntelematta! Reissut sotkee kuuntelua...
Springsteenin bändissä on niin taidokkaita musikantteja, että ne kaikki pärjäisivät omillaan any time. Tämä on kyllä mestaristeos!
Lähetä kommentti