Seuraavaksi tuli mieleen aika ilmeinen valinta levyhyllyssäni: The Pogues. Toisaalta minusta tuntuu, että The Poguesiin tiivistyy paljon irlantilaisuutta. Se myös on ainoa listani bändeistä jonka olen livenä nähnyt. Valitsemani biisi edustaa käsitystäni Dublinista vuodelta 1989.
Sitten pieni Irlantilaispunkkari sisimässäni muisti Stiff Little Fingersin. Kuuntelin nuorena heidän Inflammable Material levyä. En silloin pienenä ymmärtänyt sanoja, enkä tiennyt mistä he olivat kotoisin, mutta musiikki oli sopivan ehdotonta ja ytimekästä. Sittemmin olen oppinut arvostamaan sanoitusten vilpitöntä naiviutta. Tällä listalla he myös edustavat kiintiöpohjoisirlantilaisia.
Rory Gallagher taasen edustaa maantieteellisesti eteläisintä osaa saaresta. Gorkin suuri poika on ainoa Blueskitaristi, josta pidän. Se voi vain johtua Roryn kotisaaresta. Muuta mahdollista selitystä ei ole. Too much alcohol sopii myös sterotypiaan irlantilaisista, jotka eivät sylje lasiin.
Tuima mainitsi Dolores O'Riordanin ja on myönnettävä, että Cranberries tuli mieleen mahdollisia biisejä valitessa. Hänen äänensä on hyvässä ja pahassa mieleenpainuva. Olen jostakin syystä ruvennut vierastamaan etenkin Doloresin sanoituksia. Taitavat olla liian katolisia minun makuuni. Sen sijaan alitajuntani horjahteli kohti rujompaa vaihtoehtoa: Therapy?
1. Thin Lizzy: Fools Gold (Johnny The Fox, 1976)
2. The Pogus: Dirty Old Town (Rum Sodomy and the Lash, 1985)
3. Stiff Little Fingers: Alternative Ulster (Inflammable Material, 1979)
4. Rory Gallagher: Too Much Alcohol (Irish tour '74, 1974)
5. Therapy?: Diane (Infernal Love, 1995)
Alternative Ulster:
2 kommenttia:
Olihan meillä pari samaa artistia, mutta vaihtoehtoisia ulstereita siis.
Näistä Pogues soisi parhaiten minun levyhyllyllä. Minä nautin irlantilaiseni mieluiten musiikkimuodossa :) mutta onneksi heistäkin löytyy eteerisyyden lisäksi tuhtia tavaraa. Hauskaa että osallistuitte Tommin kanssa, linkitän näihin :)
Lähetä kommentti