Hyvää Uutta Vuotta, rakkaat lukijamme (molemmat)!
Tommi listasi loistavan listan viime vuoden parhaista levyistä. Itseasiassa niin hyvän, että joudun sitä osittain toistamaan. Pahoittelen deja vù -ilmiötä. Tommin lailla havaitsin listan kokoamisen suhteellisen vaikeaksi, koska ole niin trendejä ja uusimpia virtauksia seuraava, että kuuntelisin vain uusinta uutta. Itseasissa viimeiset ostamani levyt olivat molemmat yli 40-vuotta vanhoja.Jakob Dylan oli ehdottomasti iloisin yllätys koko vuonna. Se tuli eteeni yllättäen ja pyytämättä vieraassa levykaupassa. Sen jälkeen olen sitä ahkerasti kuunnellut. Jo Wallflowersia kuunnellessa ajattelin, että ei omena ole kauas puusta pudonnut ja nyt tiedän tuon omenan itäneen komeaksi puuksi vanhan viereen. Toinen yllättävä löytö oli Gary Jules, jonka studiolive esityksen kuulin internetistä. En ole vielä montaa kertaa levyä kerennyt kuuntelemaan, mutta se on jo saanut minut lievästi koukkuunsa.
1. Jakob Dylan: seeing things - This end of the telescope
2. Neil Young: Sugar mountain (Live at Canterbury hall 1968) - The last trip to Tulsa
3. Von Herzen Brothers: Love remains the same - The willing victim
3. Gary Jules & Group rules: Bird - The road beside the highway
4. Bonnie "Prince" Billy: Lie down in the light - (keep eye on) other's gain
1 kommentti:
Trendit ovat persiistä. Toisalta ilman niitä meillä tuskin lienisi paljonkaan siitä musiikista, josta pidämme. No, sanotaan toisin: nykytrendit ovat humppaa, ja kaikkihan tietävät, että humppa tulee hanurista.
Jätit sitten Morellon pois. Gary Jules vaatii tutustumista. Samoin tuo Prinssi, joka on jäänyt vähälle. Sen sijaan todettakoon, että viimeisin uusi tuttavuuteni, norjalainen Popol Vuh, on mainiota, jopati komeata progehörhöilyä. Ai niin, senkin olemassaolosta jo melkein 40 vuotta...
Lähetä kommentti