Support act one

Olin vaimoni kanssa viime viikonloppuna katsomassa Lenny Kravitz:ia. Keikka oli ihan muikea. Ennen Lennyä lauteille kiipesi Spiritualized-niminen orkesteri yleisöä lämmittelemään. Valitettavasti he kuullostivat meistä varsin surkeilta. Luin myöhemmin arvostelun keikasta ja olin kovin hämilläni, kun kriitikon mielestä Spiritualized oli soittanut hienosti, mutta yleisö ei kuitenkaan ollut lämmennyt esitykselle. Tunsin itseni moukaksi, mutta se onkin itseasissa sivuseikka. Kuunnellessani tätä lämppäribändiä rupesin listaamaan näkemiäni lämppäreitä vuosien varrelta. Koetan nyt muistinvaraisesti asetella ne paremmuusjärjestykseen. Koska muistini on hatara, vaati tämä seuraava temppu äärimmäistä keskittymistä, joten pyydän yleisöltä täydellistä hiljaisuutta! Kiitos.

1. Tom Petty and the Heartbreakers (Helsinki 1988)

2. The Sounds (Kööpenhamina 2002)

3. Lemonator (200?)

4. Iggy Pop (Kööpenhamina 2001)

5. Mudhoney (Helsinki 1995)

Tom Petty esiintyi Helsingissä Bob Dylanin lämmittelijänä ja oli loistava. Osaksi siksi, että olin tullut nimenomaan häntä katsomaan, mutta valitettavasti myös siksi, että Dylan oli huono (Hän tunnustaa myös itse tämän tosiseikan elämäkerrassaan). The Sounds oli minulle täysin tuntematon ennen kuin näin heidät Foo Fightersin lämppärinä. Heidän musiikkinsa ja etenkin laulajan ilmeinen yhdenoloisuus Blondien Debbie Harryn kanssa sulatti sisäisen rockpoliisini. En kuolemaksinkaan muista kenen lämmitelijä Lemonator oli tai milloin tarkalleen ottaen tämä keikka oli, mutta muistan vain, että joskus tällä vuosituhannella Helsingissä he soittivat energisen puolituntisen (lämmittelijän vakio-osa tässä maailmassa).

Iggy on aina Iggy. Mudhoney on tällä listalla ehkä vähän kyseenalainen, mutta vain siksi, että keikka ei ollut tyypillinen lämmittelijä-pääesiintyjäkonsepti vaan Jäähallissa soitti Useita "Grunge" -bändejä mm. White Zombie ja Soundgarden. Soundgarden oli kuitenkin selvä pääesiintyjä ja muut lämppäreitä, joten se siitä. Haluaisin vielä mainita ehkä katkerimman lämppärikokemukseni: Pearl Jam lämmitteli 1992 Neil Youngia. PJ oli aivan paska ja bändi kovin rakas minulle. Onneksi Niilo oli loistava. Loppu hyvin kaikki hyvin.