sunnuntai 26. elokuuta 2012

Narreja ja pelureita

Tapio Suomisen ensimmäisen pitkän elokuvan pääosassa oli hänen veljensä Markku Suominen. Narrien illat (1970) kuvaa lempeästi satirisoiden Markku Salmisen ja hänen Finlandia-orkesterinsa sekoilevaa arkea ja matkustelua keikkapaikalta toiselle. Elokuvasta ei tässä sen enempää. Halukkaat voivat lukea siitä kirjoittamani esittelyn täältä. No, jos kuitenkin sen verran, että elokuvassa on hienoja lauluja - kuinkas muuten. Yksi niistä on Suomisen säveltämä ja Nacke Johanssonin sovittama "Peluri". Narrien illoista julkaistiin myös komea soundtrack.



Muita narrimaisuuksia koet tätä kautta.

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...


Olen kerran matkustanut Markku Suomisen seurassa Marokkoon, istuttiin siis samalla penkkirivillä. Huh, olipahan kostea lento! Ja hauskaa.

Tämä on hieno kappale.

Kirsti kirjoitti...

Ihan uusi tuttavuus Suomiselta, mutta hyvä kappale oli. Kuuntelin kolmeen kertaan:)

Ink Narrative kirjoitti...

Ihan hyvä. Sovitus on aika tavalla aikansa lapsi :)

Tuima kirjoitti...

Leffasta en ole koskaan tainnut kuullakaan, mitä kyllä ihmettelen artikkelisi perusteella, luulisi moisen elokuvan kiinnostavan kun sentään Saimaa-ilmiötäkin veivataan TV:ssä. Kappalettakaan en ole kuullut aiemmin enkä voi sanoa sen olevan harmi. Suomisella on muita paljon parempia kappaleita, jotka edelleenkin kestävät kuuntelua.

lepis kirjoitti...

Tämä oli kaikin puolin aivan uusi tuttavuus. Elokuvasta en ole kuullut ja Suominen herättelee jotain hämäriä mielikuvia jossain. Ihan kiva biisi kuitenkin sanomaltaan!

Hirlii kirjoitti...

Tulee vanhat suomi-iskelmät mieleen. No, ei mikään ihme kun leffa on tehty vuonna 1970.

Esiintyjä ei ole tuttu.

panu kirjoitti...

tosiaan aika korskeat soundit. Hauskat sanat.