Puolivahingossa tuli kollegiaalisesti hoidettua liput kahdelle Pearl Jamin keikalle. Ensin 7.7. Tukholmassa ja sitten 10.7. Kööpenhaminassa. Lukijallemme ei liene yllätys, että bändi kuuluu molempien kirjoittajien suosikkeihin. Vaimoni inhoaa Pearl Jamiä. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi keikasta jonka näimme 1993. Pearl Jam oli lämppärinä Neil Youngille (meidän molempien suursuosikki). Valitettavasti nesteytys (tai muu farmakologinen valmentatuminen) oli mennyt hieman pieleen ja bändin pojat olivat aika huonossa hapessa. Muistan, että otti päähän poikien toilailu ja paska soitto. Onneksi Niilo veti tapansa mukaan hienon keikan. Vuosien myötä olen Eddie Vedderille ja kumppaneille antanut anteeksi tuon keikan. Vaimoni ei ole.
Jos, Eddie, kuitenkin taipuisit henkilökohtaisesti pyytämään anteeksi, on vaimoni luvannut olla myötämielinen. Koska vaimo ei suostu tulemaan keikalle, pyydän, Eddie, että hoidat anteeksipyynnön tai ainakin lisäät settilistaan seuraavat viisi biisiä:
1. Immortality (Vitalogy, 1993)
2. Rearviewmirror (Vs., 1992)
3. Army Reserve (Pearl Jam, 2006)
4. Smile (No Code, 1996)
5. Why go (Ten, 1991)
Tästä sama Spotifyiksi:
4 kommenttia:
Tämän jutun perusteella vaimoasi voisi luulla pitkävihaiseksi, mutta kun ajattelee kaikkia niitä idioottikavereidesi tekoja jotka se on antanut anteeksi ei niin voi olla.
Mistä sitä tietää. On voinut antaa anteeksi koskaan unohtamatta. :)
Näillä lähtee - tai sitten jollain muilla. Ihan millä tahansa.
juu.
Lähetä kommentti