lauantai 16. huhtikuuta 2011

Seattlen sinkkuja

Sunnuntaiklassikon teemasoittona on vaalisunnuntaina elokuvalaulu. Sopivaa, sillä vaalitkin ovat eräänlaista elokuvaa. Tosin kaikki on elokuvaa… Niin, ja valittu laulu pitäisi vielä perustella. Vaikka laulut perustelevat itse itsensä, niin täältä pesee.

Cameron Crowe on tehnyt erinomaisia musiikkielokuvia. Hänen nuoruuden musiikkikriitikkotaustansa näkyy ja kuuluu esimerkiksi elokuvissa Singles (1992), Almost Famous (2000) ja Elizabethtown (2005). Hän on myös tekemässä Pearl Jamin 20 vuoden taipaleesta dokumenttia Pearl Jam Twenty, joka on nyt jälkituotantovaiheessa. Dokumentti tulee ensi-iltaan joskus tänä vuonna. Klassikkoni tälle sunnuntaille on Seattlen grungen nousuun sijoittuva elokuva Singles, jossa esiintyvät niin Alice in Chains, Soundgarden kuin Pearl Jamkin. Soundgardenin Chris Cornellilla on elokuvassa pieni, hauska cameorooli.

Musiikkiklassikkoni Singles-elokuvasta on Pearl Jamin ”State of Love and Trust”. Elokuvassa PJ osa yhtyettä nimeltä Citizen Dick. Yhtyeen laulajaa Cliff Poncieria esittää Matt Dillon. Elokuvan grungebändillä on hitti ”Touch me I’m Dick”, joka on suoraakin suorempi viittaus yhteen Seattlegrungen anthemiksi nostettuun rykäisyyn, Mudhoneyn lauluun ”Touch Me I’m Sick” (1988).

Johdattelun jälkeen klassikkolaulu on tästä eteenpäin kolmas askel. Ensin näette kaksi lyhyttä katkelmaa, joissa Eddie Vedder, Jeff Ament ja Stone Gossard näyttelevät. Ensimmäisessä katkelmassa luetaan lehdestä Citizen Dickin levyarvostelu. Katkelma alkaa kuvasta, jossa keikkailmaitusta niitataan lyhtypylvääseen. Jatkuvuuden kannalta on hauskaa, että ilmoituksessa Citizen Dickin lämmittelijäksi ilmoitetaan Sweetwater. Samanniminen yhtye on pääosassa Crowen elokuvassa Almost Famous.



Toisessa katkelmassa todetaan: “So Portland, maybe it wasn’t our city”. Bändillä ei siis kulje kaksisesti, vaikka “heitä rakastetaankin Belgiassa”. Rokkikliseitä siis ironisoidaan.



Sitten klassikkolaulu “State of Love and Trust” studioversiona…



…akustisena liveversiona…



…ja sähkötettynä livenä…



  • Muut klassikot tänä sunnuntaina löydät täältä.

6 kommenttia:

Ink Narrative kirjoitti...

Mukava laulu. Pitää varmaan tämäkin elokuva katsoa.

Viides rooli kirjoitti...

Karin linjoilla ollaan: leffa pitää katsoa. Pidin erityisesti akustisesta liveversiosta, siinä puri vahva nousu loppua kohden.

panu kirjoitti...

Tähän valintaan ei voi muuta sanoa, kuin että: pitää kuulla livenä uudestaan.

Tuima kirjoitti...

Leffasta pidin, mutta nyt on pakko sanoa että tänään ei Pearl Jam puraissut, vaikka Vedder onkin ilo silmälle ja korvalle, tänään tosin enemmän silmälle.

Hirlii kirjoitti...

Leffaa en ole nähnyt, on niitä puutteita joita voi korjata, mutta biisi oli ihan jees, tykästelin tuosta akustisesta.

lepis kirjoitti...

Niin se on se mies joka tykkää pistää Tomia kuviin :(
Matt on paljon coolimpi!
Musiikki iski. Leffa menee katsontaan.