Kun köröttelen työhuoneeseeni Salosta Turkuun, joko autolla tai junalla, en voisi kuvitella matkantekoa ilman musiikkia. Matka ja musiikki kuuluvat rytmisesti yhteen kuin rumpu ja kapula, kitara ja kieli, huilu ja huulet – jos sallitte köpelöt vertaukset.
Turusta Saloon matkani kestää joko 40 minuuttia tai 45 minuuttia. Junamatka kestää kokonaisuudessaan hieman kauemmin, koska ensin on poljettava pyörällä kotoa asemalle. Onneksi tuonakin aikana voi kuunnella musiikkia, jotta pyöräily luonnistaisi sateessakin ilman kiroilua. Kuluupa aikaa 40 tai 45 minuuttia, kuunteluun tiensä löytävien levyjen haitari on suuri, sillä useimmat levyt ovat juuri sopivan mittaisia minun työmatkaani. Progelevyistä täytyy tyytyä vain pariin biisiin… Seuraavaksi tarjoilen viimeisen kuukauden tehosoitossa olleet levyt ja niiltä ällistyttävästi mieltäni muokanneet ja matkaani auttaneet biisit.
Eelsin (eli Mark Oliver Everett) Blinking Lights on likimain parasta, mitä on tullut kuunneltua pitkään aikaan. Hänen arkisiin sanoituksiinsa uppoan ja samastun vaivatta. Biisit ovat monipuolisia ja paikoin jopa yksitotisia – mutta yksitotisiakin niin, että voi vain hämmästellä. Pearl Jam –kitaristi Stone Gossardin soololevyn olin jo unohtanut, mutta onneksi se päätyi autosoittoon. Unhand Me –biisin parisuhdekuvaus on miehistä sisintä koskettava, vaikka ei laulun kertojan kanssa samassa tilanteessa olisikaan. The Allman Brothersin Filmore East –keikka on klassikko. Jos haluaa juurevaa eteläkitarointia, niin tämä on ykköslevy. Monipuoliset, ilmeikkäästi tempoa vaihtelevat moniosaiset instrumentaalit, kuten Elisabeth Reed, ovat parasta ”kaikkimiesveljesten” antia musiikkimaailmalle, joka olisi tätä ilman jotain aivan muuta. Cat Stevens (tai Yusuf Islam) on niin herkkien biisien mies, että viiltää, niin kuin moni sanoisi. Hard Headed Woman on hieno kuvaus parisuhteesta miehen toiveen, unelman ja ”valinnan” näkökulmasta. Ja sitten vielä Nils… Heavy Hats kertoo sen, miksi Nils on yksi maailman kovimmista elossa olevista kitaristeista. Biisissä on kyllä omituinen AC/DC-vaikutelma…
Turusta Saloon matkani kestää joko 40 minuuttia tai 45 minuuttia. Junamatka kestää kokonaisuudessaan hieman kauemmin, koska ensin on poljettava pyörällä kotoa asemalle. Onneksi tuonakin aikana voi kuunnella musiikkia, jotta pyöräily luonnistaisi sateessakin ilman kiroilua. Kuluupa aikaa 40 tai 45 minuuttia, kuunteluun tiensä löytävien levyjen haitari on suuri, sillä useimmat levyt ovat juuri sopivan mittaisia minun työmatkaani. Progelevyistä täytyy tyytyä vain pariin biisiin… Seuraavaksi tarjoilen viimeisen kuukauden tehosoitossa olleet levyt ja niiltä ällistyttävästi mieltäni muokanneet ja matkaani auttaneet biisit.
Eelsin (eli Mark Oliver Everett) Blinking Lights on likimain parasta, mitä on tullut kuunneltua pitkään aikaan. Hänen arkisiin sanoituksiinsa uppoan ja samastun vaivatta. Biisit ovat monipuolisia ja paikoin jopa yksitotisia – mutta yksitotisiakin niin, että voi vain hämmästellä. Pearl Jam –kitaristi Stone Gossardin soololevyn olin jo unohtanut, mutta onneksi se päätyi autosoittoon. Unhand Me –biisin parisuhdekuvaus on miehistä sisintä koskettava, vaikka ei laulun kertojan kanssa samassa tilanteessa olisikaan. The Allman Brothersin Filmore East –keikka on klassikko. Jos haluaa juurevaa eteläkitarointia, niin tämä on ykköslevy. Monipuoliset, ilmeikkäästi tempoa vaihtelevat moniosaiset instrumentaalit, kuten Elisabeth Reed, ovat parasta ”kaikkimiesveljesten” antia musiikkimaailmalle, joka olisi tätä ilman jotain aivan muuta. Cat Stevens (tai Yusuf Islam) on niin herkkien biisien mies, että viiltää, niin kuin moni sanoisi. Hard Headed Woman on hieno kuvaus parisuhteesta miehen toiveen, unelman ja ”valinnan” näkökulmasta. Ja sitten vielä Nils… Heavy Hats kertoo sen, miksi Nils on yksi maailman kovimmista elossa olevista kitaristeista. Biisissä on kyllä omituinen AC/DC-vaikutelma…
1. Eels: Things The Grandchildren Should Know (Blinking Lights and Other Revelations, 2005)
2. Stone Gossard: Unhand Me (Bayleaf, 2001)
3. The Allman Brothers Band: In Memory of Elisabeth Reed (Live at Filmore East, 1971)
4. Cat Stevens: Hard Headed Woman (Tea for The Tillerman, 1970)
5. Nils Lofgren: Heavy Hats (Damaged Goods, 1995)
2 kommenttia:
Ei Eisiidiisissä mitään kummallista ole, mutta vaikea kuvitella sitä samaan biisiin Nilsin kanssa.
Siinäpä se. Nils vetämässä duck walkia...
Lähetä kommentti