One

Tämä blogi keskittyy musiikkiin. Ihan mitä tahansa lurittelua täällä ei kuitenkaan suvaita, sillä kohteena ovat mitä moninaisimmat listaukset siitä, mitkä biisit milloinkin ovat parhaita. Listat ovat viisiosaisia eli topvitosia. Jokaiseen listaan mahtuu siis vain viisi biisiä, vaikka monesti portin varmastikin haluaisi pitää auki useammalle. Tarkan rajauksen vuoksi blogin nimi on Yläviidennes. Suunnitelmissa oli ristiä alusta ”rockin yläviidennekseksi”, mutta tuskin aivan kaikkia listoille ulottuvia lauluja voi sijoittaa rock-otsakkeen alle.

Nyt on heti syytä korostaa, että kullakin hetkellä parhaat saattavat kymmenen minuutin kuluttua olla toisessa järjestyksessä tai unohduksiin hautautuneena. Usein näin ei ole, mutta kaikki listat ovat muuttuvia. Jotkut palikat ovat tietenkin pysyvyydeltään toisia vahvempia. Uskoakseni melko usein täällä kuullaan Keith Moonin hajottavan rumpusettinsä, Mick Jaggerin vääntävän imagosyistä opeteltua työläisenglantia, Eddie Vedderin uskovan enää yhteen sanaan ja Neil Youngin tinnituskorvien soivan – vain muutaman mainitakseni.


Yläviidenneksen kirjoittajia on kaksi: Tommi ja [p]. Vielä ei ole täysin selvää, miten kirjoittaminen organisoituu. Ensimmäisen top 5 –listan aiheen kuitenkin tiedämme. Koska tämä on blogimme ensimmäinen lista, sen aiheena yksi, uno eli one. Tässä on Tommin lista, jota [p] varmaankin ”korjaa” tai ainakin esittää omansa:

1. Metallica: One (... And Justice for All)
2. Nick Cave & The Bad Seeds: (Are You) The One That I've Been Waiting for? (Boatman's Call)
3. Yes: Going for the One (Going for the One)
4. Aerosmith: One Way Street (Aerosmith)
5. U2: One (Achtung Baby)